Tahvon kesäretki pukin luo, osa I

Vitsit että reissaaminen on ihmeellistä! Nääs kun mä vaan elin ihan tavallista Tahvon elämää, ja sit yhtenä päivänä noi päättääkin lähteä reissuun ja meitsi tietty mukaan. Ja päämäärä häämöttää jossain pukin luona.
Ja sitten ne lastaa mut autoon ja pakottaa istumaan häkissä ihan turhan pitkän aikaa. Siinä matkalla oli outoja paikkoja joissa pysähdyttiin, ja niillä oli oudot nimet. Mua ei kiinnostanu siellä ees pienet kivet.

Maailman turhin pysähdyspaikka mun mielestä

Luulin jo ettei siitä matkasta oo mitään muuta kuin haittaa, kun joudun vaan kököttään häkissä ja en oo yhtään pukkia nähny vieläkään!
Onneks olin väärässä. Nääs kun tässä maassa on semmoinen ihana paratiisi kuin Kalajoki. Ja siellä pienet koirat saa uida oikein hyvässä vedessä. Ja onneks nää mun ihmiset vei mut sinne eikä vaan kaikille levähdyspaikoille missä oli pissapapereita enempi kuin meitsin omassa metsässä koskaan.

Tää Kalajoki oli aivan ihana paikka. Siellä paistoi aurinko, mutta oli silti viileää. Ja sit oli vettä ja vettä ja vettä! Mulle heiteltiin keppiä ja mä juoksin ainaskin tunnin siellä. Suurkiitos Sani -hotellin aulatädeille kun ohjas emännän oikeelle rannalle!
Mä tykkäsin erityisesti matalasta vedestä ja sit välillä mut hylättiin autiolle saarelle ihan yksin. Nyyh.

Haaksirikkoinen Tahvo

Oikeesti mä kyllä juoksentelin siellä ihan sikana ja sit kaivoin hiekkaa ja juoksin taas. Ja sit isäntä vajos juoksuhiekkaan, varmaan sen takia kun mä juoksin niin paljon, ja mun piti kaivaa se ylös sieltä.

Juoksuhiekkaa

Varokaa siis kaikki paljon juoksevat koirat, ettei teidän huoltajat putoa kokonaan juoksuhiekkaan. Se olis kauheeta.

En olis millään halunnu lähteä sieltä Kalajoelta, vaan olisin vaan uinu ja uinu. Olisin mielelläni nähny yhden kalan, mutta en nähny kuin rantautuneita valaita…eiku ihmisiä.
Mulla oli niin hauskaa, että kierin sen kunniaks hiekassa! (Ja jouduin uudelleen pesulle).

Kauneushoito miehen tiellä pitää

Kalajoelta me jatkettiin johonkin ihan ihme paikkaan, jossa meitä odotti pieni mökki. Laitan siitä kuvia varmaan huomenna kun vaan ehdin. Mua jännittää kauheesti, kun emäntä sanoi että huomenna mä näen oikeen pukin. Jihuu! En haluaiskaan nähdä mitään valepukkia!

Reissu tiedossa!

Nytpä mää selvitin sen pukin mystisen ongelman, mihin tossa pari päivää sitten viittasin. Nääs kun eilen mää yllätin emännän ja isännän oudoissa puuhissa! Ne nimittäin roudas meitsin hienon kuljetushäkin ja matkajääkaapin meidän autoon. Ja sitten ne sovitteli niitä sinne ja mietti mikä vois olla paras paikka niille. Mää kurkin koko ajan oven raosta ja sit kun ne sai mun kopperon sinne hyvään asentoon, niin hipsuttelin hiljaa auton luokse ja yritin kyytiin. Mut eukko oli sen verran herkkäkorvainen, että se kuuli mun pienten varpaideni sipsutuksen ja nappas mut sylkkyyn. Se vaan nauroi, että kyllähän Tahvo pääsee mukaan. Ai pääsen vai!? Helmee!!

Mää en vielä tiedä mihin me ollaan menossa, mutta siihen liittyy siis pukki ja poroja. Emäntä sanoi lenkillä, että se on aika kaukana se meidän kohde, mut pääsen kuulemma uimaan tosi monta kertaa. Aika siisti juttu! Mua on viime päivät harmittanu kauheesti, kun en oo saanu uida yhtään. Muori väittää, että se uimiskielto liittyy jotenkin semmoiseen tököttiin, mitä mun niskassa on. Jos mää oisin menny eilen uimaan, olis se aine tappanu talossa ja puutarhassa kaikki lätäkön elukat. Vau! Vähänkö tujua tavaraa. (Tahvolla siis käytetty Bayvantic-punkkikarkotetta, jota saa apteekista ilman reseptiä. Teho päästään testaamaan lähipäivinä arktisissa olosuhteissa. Toim.huom.)

Mää oon siis lähipäivät ollu maan myrkyllisin koira. Onneks se karkote sallii uimisen heti parin päivän päästä, koska mää melkein kuihdun ilman uimista. Oon melko varma, että mussa on osa sammakkoeläintä, koska tartten sekä pomppimista että vettä.

Sitä emäntä vaan harmitteli, että mä en pääse Norjaan ollenkaan käymään, kun norjalaiset ei usko ettei mulla oo vesikauhua. Pitäis kuulemma olla semmoinen lappu missä lukee että on testatusti vesikauhuton. Hulluja noi norjalaiset! Pitäishän niitten tietää, ettei mua pelota yhtään mennä polskimaan! Ja uskallan juoda vettä myös kuralätäköstä, vaikka emäntä kieltääkin. Voisin oikeesti uida vaikka koko päivän ja yön eikä kauhistuttais yhtään. Auttaiskohan se yhtään jos mää esittäisin niille yhden uimanäytöksen ja pari pellehyppyä?

No norjalaisista huolimatta yritän päivittää tätä blogia aina sitä mukaa kun mulle selviää mihin me ollaan menossa ja onko siellä kivaa.

Valokuvatorstai: Parasta kesässä

Valokuvatorstain kesähaaste on Parasta kesässä. No sehän on helppo: uiminen tietty! Uiminen on parasta mitä on koskaan, oli kesä tai talvi. Onneks mulla on oma allas, missä polskia kuumana päivänä.

Onni on oma allas

Makutesti Tahvon tapaan, osa 1.

Oon ajatellu, että koska mun elämäni yks tärkeimpiä asioita on ruoka, niin voisin testata sitä muiden puolesta. Niin ettei muiden tarttis välttämättä maistaa mitään ihan skeidaa, jos mun täydellinen makuaistini on sen sellaiseksi havainnut. Meitsi tosin syö itse omatekoista sapuskaa pääruoakseen, joten tää testaaminen on vähän niinku sivubisnes. Lähinnä mä siis vaan kirjoitan mielipiteitäni ruoista, joita on tullu maistettua. Mut ehkä siks oon niin hyvä siinä! Nääs kun saan kuiteskin omaa sapuskaani pääruoaksi, niin ei tartte ressata mistään pahoista nappuloista.

Näissä mun arvosteluissani käytän asteikkoa 1-5 Teetä, eli huonoin on T ja paras TTTTT.

Tällä ekalla kerralla testiin pääsivät Rainbow Mureat nappulat.

Linkki tuotetietoihin tässä.

Käyttötarkoitus: Meitsille koulutusnameiksi, vaikka täysravinnoksi mainostetaankin

Mainoksessa mureista nappuloista kerrotaan, että ne sisältävät sekä lihaa että viljaa. Suoranaista lihapitoisuutta (siis oikeeta LIHAA) ei kuiteskaan oon kerrottu, joka on aika huono juttu tämmöiselle lihansyöjälle kuin meitsi. Mua ei kauheesti lohduta, jos ruoassa on vähintään 4% nautaa. Mut on se silti parempi kuin ei mitään. En mää tätä joka päivä haluais syödä, mutta käyttötarkoitukseen nähden voin tyytyä pienempäänkin lihaprosenttiin.

Koostumukseltaan nappulat muistuttavat läheisesti Frolic -koiranruokaa, joten jos joku on joskus sellaisia maistanut niin tietää suutuntuman. Koska maistelukierrokseni on vasta alussa, kokematta on, onko Mureilla Nappuloilla sama vaikutus suoliston toimintaan kuin Frolicilla. Nimittäin ko. merkkiä syömällä voi lähettää terveiset kakkendaalista ainakin kymmenen kertaa päivässä. Enkä mä tarkoita nyt mitään ruikulia, vaan musta tuntuu että se tavara lisääntyy mun vatsalaukussa ja tulee vaan samanlaisena ulos. Emäntä on luvannut tarkkailla, onko Mureilla Nappuloilla sama vaikutus.

Emäntä sanoi, että nappulat oli helppo murentaa pienemmiksi paloiksi (etten mä rohmuaisi niitä niin suuria määriä), joten sopivat oikein hyvin koulutukseen. Nappuloita saa 1,5kg pussissa, joten niistä riittää useiksi tunneiksi viikoiksi koulutustarpeisiin.

Maku oli mun mielestä oikein hyvä, jonka vuoksi odotin saavani niitä lisää ja kerjäsin yksinäni keittiössä.

Loppuarvostelu: TTT

Mystinen pukki

Emäntä sanoo, että viikon päästä meitsi pääsee katsomaan pukkia. Mä en kyllä yhtään tiedä mihin eläintarhaan se on mua kuskaamassa, mutta toivottavasti pääsen sieltä myös pois! Se sanoo, että pukilla on myös paljon poroja, jotka mä saan tavata, joten ehkä se ei ookaan mikään ihan hirvee paikka. Kuulemma me päivitetään tätä blogiakin sit sen mukaan miten meidän tapaaminen pukin ja porojen kanssa onnistuu…

Aika mystistä mun mielestä. Ehkä se myy mut porokoiraksi johonkin maatilalle…Kääk! Enhän mä tiedä paimentamisesta mitään!