Minä jo luulin, että tuo eukko lakkaisi puuhaamasta kaikkea hämärää meikäläisen kustannuksella. Olin väärässä. Eikö muka riittäisi, että mulla on omat kotisivut ja joudun kirjoittamaan päiväkirjaa? Se on musta aika tyttömäistä puuhaa ja mun katu-uskottavuuteni karisee.
No, nyt se alko puhua jostain lokista, joka laitetaan nettiin. Hmmm. En ole mikään lintuharrastaja, mutta talitintit ovat kyllä ihan kivoja. Oliskohan se lokki kans jotain syötävää..? Emäntä sanoo, että sit mun ääni tulee paremmin kuuluville. Ahaa. Eikös muka riitä, että mä tänäänkin haukuin sille joen jäällä oikein kovaan ääneen? Miten lujaa noi oikein haluaa mun ääntelevän?
No, jos se lokki on jotain syötävää, niin kyllä mä voin sille pari kertaa haukahtaa. Mut jos se maistuu ihan kakalle – siis sellaiselle pahalle kakalle, eikä esim. jäniksenherkkupapanoille – niin sit kyllä lopetan kokonaan. Päiväkirjan kirjoitus on oikeesti ihan hanurista. Mun kivekset voi alkaa surkastua, jos saan liikaa vaikutteita pimatsuista. Ja mä oon sentään koko kylän raavain uros!
