Suohirviö ja tappajasohva

Musta tuntuu, että mua vastaan juonitaan.

Kaikki alkoi eilen, kun me muorin kaa tultiin aamulenkiltä. Kotioven vierellä mäkeä alas tuli lauma kääpiöitä, semmoisia pieniä ihmisiä. Mä pelkään niitä. Pieninä erinä voin vielä vähän sietää niitä, mutta noin iso lauma oli pelottava. Ne hyppelivät pitkin katua ja huusivat. Kääk! Eikä etäisyyttä niihin ollu kuin 10m, eli tosi vähän. No, muori alkoi antaa mulle namia, jotta katsoisin niiden menoa nätisti. Kääpiöt hoilottivat kuin siinä Lumikki-leffassa, joten mua alkoi jännittää. Niinpä mä murisin niille vähän. Mutta eivät ne kuulleet, koska kääpiöt ei kuule kymmenen metrin päähän. Emäntäkään ei antanu mulle namia ennen kuin olin ihan hiljaa. Mun epäilykseni heräsivät jo tuolloin.

Pahempaa oli tiedossa, kun me mentiin iltapäiväkävelylle. Mä jo odotin innoissani, että pääsen juokseen vapaana, mutta toi eukko huijas mua! Se olikin sitonut mun valjaisiin semmoisen melkein näkymättömän narun ja huuteli mua vähän väliä takaisin. Ja mun oli pakko totella, muuten naru ois kiskonut mut takaisin. Eikös oo törkeetä! Kyllähän mä oisin muutenkin totellut, mutta sen narun ansiosta mun kaikki hyvät haisupaikat jäi tutkimatta. Se on joku uus kidutusmuoto.

Lenkillä me tavattiin Disney, joka on kultsu. Oon tavannut sen ennenkin, mutta tällä kertaa olin hämmästynyt. Nääs kun se olikin muuttunut pikkuipanasta isoksi koiraksi! Hämmentävää! Se oli käyny läpi jonkun metamorfoosin, koska näytti ihan aikuiselta leidiltä. Mä sain siitä idean, että voisin kans mennä semmoiseen morfoosiin ja muuttua irlanninsusikoiraksi. Olis aika jännää isännällekin, kun se aamulla heräis irliksen vierestä.

Me mentiin Disneyn kanssa metsään ja metsässä on paljon jänniä asioita. Tällä kertaa siellä oli hirmu pelottava sohva. Semmoinen tappajasohva, joka syö pieniä valkoisia koiria. Koska metsä ei oo sohvan luontainen elinympäristö, mä en mennyt katsomaan sitä ennen kuin emäntä kävi tainnuttamassa sen.

Tossa vaiheessa luulin, että kaikki jännä ois ohi. Mutta ei! Parkkiksella me nähtiin muorin kaa suohirviö. Se oli pelottava. Sillä oli paksut rastat tai jotain kakkaa päässä ja se kökki puskassa. Emäntä sanoi sitä puskajussiksi. Emäntääkin pelotti, koska se oli tosi outo hiippari, niinku suohirviöt yleensä on. Mä vähän haukuin sille varmuuden vuoksi, eikä emäntää hirveesti haitannu. Me ei kumpikaan tykätä puskajusseista.

Mun mielestä yhden päivän aikana ei voi olla noin paljon outoja tapahtumia. Siks musta tuntuu, että tää on varmaan joku salajuoni tai jotain. Tätä pitää tutkia lisää….