Vinha vappu

Emäntä kertoi, että huomenna on vappu-päivä. Se kuulostaa jännältä! Vappu on semmoinen päivä, jolloin muuten tylsät ihmisetkin saa leikkiä palloilla! Ne ostaa itselleen ilmassa leijuvat pallot joltain pallojen kasvattajalta. Siistiä! Viime vuoden vappuna mullakin oli oma pallo, kun muori halus testata mun pallotuntemustani. Että ymmärränkö mä olla puhkaisematta sitä palloa. No tottakai mä tajusin, koska siinä oli Nalle Puhin kuva. Puh-kuvallisen pallon saa puhkaista vaan, jos haluaa kuulla: “Puh huijaaaaaaa”. Mä en tykkää huijaavista Puheista.

Vapun kunniaks muori ja isäntä osti kebabia. Kebab on semmoista herkkua, joka voisi hyvin sopia jokaisen koiran pääravinnoksi. Ai että se on hyvää! Siinä on lihaa! Oikeeta kebabin lihaa. En oo koskaan nähnyt yhtään elävää kebabia, koska ne on varmaan aika harvinaisia. Luultavasti ne on iltaeläimiä, sillä useimmat ihmiset haluaa kebabin just iltaisin. Se on varmaan joku alkeellinen vaisto. Onneks niiden vaistot kertoi myös, että pikku-Tahvo tarttee kebabin lihaa ja mäkin sain maistaa. Se vei melkein kielen mennessään…ja emännän sormet. Jos tommonen ravinto kuuluu vappuun, niin mun puolestani sitä voitais viettää vähän useamminkin. Ehkä musta tuleekin isona kebabin metsästäjä!

Kohtasin vertaiseni!

En olisi ikinä uskonut, että tämmöinen SUPERnero voisi joskus kohdata vertaisensa. Tai peräti ylempiarvoisensa!

Nääs kun tänään oltiin muorin kaa tarkastelemassa valtakuntamme rajoja, sillee jalkapatikalla tietenkin. Oli ihan sikahieno keli ja päädyttiin kulkemaan pitkän matkaa jopa valtioni rajojen yli. Se oli jännittävää, koska en ole aiemmin käynyt sielläpäin. Tiesin heti, että ei oltu enää mun omassa Kansasissa, kun superiuttani ylistävä tienviitta oli ohitettu. Joku ystävällinen ihminen on nimittäin laittanut tien varteen oman kyltin, jossa kerrotaan SUPER-alueen alkavan tästä.

Oli aika siistiä kulkea tuntemattomia polkuja, vaikka muori pakottikin mut välillä poseeraamaan ties minkä rehun vierellä. Mutta jännittäväksi se muuttui vasta, kun me törmättiin Eldorado-metsässä toiseen koirakkoon. Me ihan kirjaimellisesti törmättiin, sillä ne tuli toisesta suunnasta mutkaa ja me toisesta. Ja sit me koirat juostiin melkein toisiamme päin. Se oli entistä oudompaa, koska Eldoradossa ei yleensä kulje ketään ja jos kulkeekin, niin muori näkee ne ennalta.

Mutta sepäs koira ei ollukaan mikään ihan tavallinen piski! Se oli vähän niinku samanlainen kuin mä, mutta tyttö. Eikä mikään normipimatsu, vaan joku wörkki, elikkäs työläisrusseli! En tiedä mitä työtä se mahtaa tehdä, mutta oli aika hurja mimmi. Ehkä se oli joku raksatypykkä, kun se oli niin hurja. Oon aina ajatellu, että päihitän minkä vaan daamin charmillani ja vien niiltä lelut suusta milloinka vaan, mut toi rökitti mut 6-0. Se komenteli mua eikä antanu ees yhtään kepukkaa mulle. Ja sit se vei multa kepit suusta. Aika järkyttävää, vai mitä?

Mitenkäs mun maailmanherruuteni nyt käy, kun en ehkä ookaan kaikkein kovin tyyppi? Aika noloa, että mä hävisin tytölle. Tekeeköhän se musta nyt vähemmän miehekkään? Nyt mulle iski idioottiriisi.

Miesten hommia…ja vähän ninjojenkin

Oon koko viikon ollu isännän kaa puuhommissa meidän lähimummolassa. Puuhommat on oikeita miesten hommia! Nääs kun meidän emäntä ei varmana pääsis kiipeämään sinne puuhun ja vielä silleen, että katkois samalla oksia. Tarkennus: katkoisi suunnitellusti oksia. Onneks isäntä on tommonen kevyen keskisarjan painija, apaut satakiloinen pikkumies, joten kyllähän semmonen keijukainen nyt yhdessä puussa hyvin pysyy. Mä oon tarkkaillu hartaasti sen touhuja, koska voisin varmana pelastaa sen kaameelta putoamiskuolemalta. Kyllä mä tietty mielelläni kiipeäisin sen mukana puuhun, mutta ei se oo suostunu. Vielä.

Ihan putkeen ei meidän hommat oo menny, sillä yks iso kuusi kaatui pitkin poikin pihamaata ihan väärään paikkaan. Eikä siinä vielä kaikki: se tunki oksansa niin syvälle maan sisään, että isäntäkään ei saanu niitä pois sieltä. Sinne jäivät törröttämään. Onneks mä oon tämmönen vahva pallero, ja isäntä antoikin mulle oman työmaan. Yritin kaikkeni, että oisin saanu sen yhden kepukan pois maan sisältä. En oo vielä onnistunu, mutta projekti jatkuu. Suunnittelin jo, että ellei se sieltä repimällä nouse, niin kaivamalla sitten.

Kaivuusta puheen ollen: ninjakoulusta oli heti hyötyä. Mä nimittäin törmäsin mummolan pihalla kummalliseen juttuun. Tongin siellä tapani mukaan valtakuntani aluskasvillisuutta, kun näin jotain liikettä. Ensteks en tienny mikä se oli, joten tutkin vähän lähempää. Ja en olis ikinä uskonu, mitä löytäisin! Se oli sissi-lisko! Kyllä, ihan oikea sissi!

Totesin tän sissi-jutun mummon tullessa auttamaan mua, samalla kun mä ähisin ja puhisin sen otuksen luona. Enhän mä tietenkään menny suoraan sen kimppuun kun en tienny mikä se on. Mut mummo siirsi heiniä pois edestä ja sanoi sen olevan sissi-lisko. Ja aikamoinen sissi se olikin, koska se häipy paikalta kuin pieru Saharaan, jättäen häntänsä yksin heilumaan sinne paikalle. Eiks ookin outoa! En oo ikinä ajatellut, että joku vois jättää häntänsä ja poistua paikalta. Siinä se häntä vaan heilui ja mummoa iljetti. Mua ei iljettäny yhtään, koska oon sentään käyny ninjakoulua. Voiskohan koiratkin pudottaa noin häntänsä ja hipsiä muina miehinä menemään? Oisko vähän siistiä?!

Valokuvatorstai: “EI”

Valokuvatorstain aiheena on tänään “EI”.

Ei toivoa, ei pakotietä.

Elämän epäkohtia

Oon huomannut, että elämässä tuntuu olevan aika monta epäkohtaa meidän koirien kannalta. Niitä on jopa niin monta, että alkaa harmittamaan! Miksköhän kukaan ei aio puuttua moiseen syrjintään ja epäreiluuteen? Koirien oikeudet kunniaan!

Tässä muutamia epäkohtia:

• Koirat ei voi kiivetä puihin. Se on epistä, koska kaikki kurret asuu puissa.
• Maksalaatikkoa ei ole määritelty koirien täysravinnoksi. Sen sijaan joku on keksinyt syöttää meille kaikkea kuivia nappuloita, jotka näyttää herkullisilta pupunpapanoilta, mutta maistuvat ihan sonnalta.
• Ihmiset haluaa määrätä kaikesta. Tää on ehkä suurin epäkohta.
• Maapallon kelit on usein aika surkeat: jos on märkää, joutuu pesulle. Jos on kylmä, joutuu käyttään karseeta takkia. Jos on kuuma, ei jaksa kävellä minnekään.
• Vinkulelun vinku hajoaa aina liian nopeasti.
• Parhaatkin oikeet luut heitetään lopulta roskiin, kun niissä ei oo enää mitään syötävää.
• Lumi jäätyy talvella vatsakarvoihin.
• Öisin ei saa vinguttaa leluja.
• Emännän pelastaminen uimasta on kielletty. Mistä voi muka tietää, pysyykö se pinnalla?
• Muorin marjakorista ei saa syödä mustikoita.(Tää on muuten tosi epistä.)
• Jos menee uimaan, sen jälkeen ei sais kieriä hiekassa. En ymmärrä miksi?
• Jos postipoika tuo luukusta papereita, niitä ei saa käyttää askartelemiseen.
• Koirien luovuutta ja SUPERneroutta ei arvosteta tarpeeksi.

Nää oli semmoisia tärkeimpiä. Jotenkin tuntuu, että niitä voi olla enemmänkin.