Testaa mitä tiedät koirista

Mun oli ihan pakko tehdä tämmöinen testi, koska mun plokiini on niin monta kertaa haettu hakusanalla “testi” tai “koiratesti” tai ihanmikävaantesti. Tää kuuluu taas kerran SUPERklubin nerokkaisiin testeihin, joten asiasta ei voi valittaa eikä myöskään kannella.

Testaa mitä tiedät koirista

Vastaa seuraaviin väittämiin kyllä tai ei:

1. Koirat ovat maailman nerokkaimpia olentoja.
2. Koirat ovat paljon viisaampia kuin ihmiset.
3.  Erityisesti pienet ja valkoiset koirat ovat SUPERneroja.
4. Myös muunväriset koirat voivat olla SUPERneroja.
5. Koirille pitää syöttää hyvää ruokaa.
6. SUPERnerot koirat tarvitsevat erityisen paljon laadukasta ravintoa.
7. Oikeastaan kaikille koirille pitäisi antaa välillä tilaisuus lihadieettiin.
8. Jos koira haluaa, sille pitää syöttää kaikkea hyvää.
9. Joskus koirat voivat haluta myös rakkautta. Mutta ei liikaa.
10. Jotkut koirat tykkäävät kun niitä rapsuttaa hanurista.
11. Toisinaan koirilla käytettävät takit ovat ihan dorkan näköisiä.
12. Ihmiselle ei kannata kertoa, jos sen koiralla on dorkan näköinen takki.
13. Jos koira on oikein pieni, se voi olla tsihuhauhau tai kenties papiljotti.
14. Jos koira on oikein iso, se voi olla esim. lammaskoira tai sitten ei.
15. Aika monet isot koirat ovat mustia.
16. Myös aika monet pienet koirat ovat mustia.
17. Jotkut koirat ovat ärsyttävämpiä kuin toiset.
18. Erityisesti semmoiset koirat ovat ärsyttäviä, jotka syövät toisten koirien ruoat.
19. Monet koirat harrastavat jotain lajia.
20. SUPERnerot koirat harrastavat usein pupunpapanoiden syömistä ja juoksemista.
21. Joskus on ihan pakko pestä koiran turkki.
22. Jos koiran turkki on pakko pestä, koira ansaitsee siitä paljon palkkaa.
23. Koira ansaitsee palkkaa myös söpöilystä, pään kallistamisesta ja hengittämisestä.
24. Koiralla on neljä jalkaa, koska kahta niistä tarvitaan kaivamiseen.
25. Toisinaan ihmiset esittelevät koiriaan näyttelyissä.
26. Kauneimpia näyttelykoiria sanotaan BISsiksiksi.
27. Jokainen koira haluaa BISsiä monta kertaa päivässä. Mutta ihmiset haluavat sitä vieläkin useammin.
28. Ei ole olemassa tunkeilevia koiria, on vain liian pitkiä remmejä.
29. Pieni määrä kuolaa ei pilaa lattiaa.
30. Koirat viettäisivät aikansa paljon hauskemmin kuin ihmiset.

Jos vastasit useimpaan kohtaan “Kyllä”, olet selkeesti oikea asiantuntija!

Jos taas vastasit suurimpaan osaan “Ei”, tarvitset ihan varmana vinkustanialaista kidutusta korviin ja erityisesti silmiin.

Vinkustanialaisen kidutuksen jatkoa

Nyt meikäpoika havaitsi perinteistä korvannuolemista tehokkaamman aseen taistelussa ihmisiä vastaan! Silmänisku!

Perinteiseen vinkustanialaiseen kidutukseen pitää siis lisätä silmien nuoleminen, elikkäs silmänisku, sillä se lamauttaa ihmiset totaalisesti! Testasin tätä tänään koehenkilöllä ja se tehosi oivallisesti! Kuola silmissä ajoi hänet lähes hulluuden partaalle, koska hän suuntasi nauraen vessaan.

On siis todettava, että korvien ja varpaiden lisäksi silmät ovat ihmisten heikkoja kohtia. Ne ovat mahdollisesti jopa allergisia kuolalle, koska ne pitää heti pestä. Ja meitsin kuola on sentään ihan priimatavaraa.

Vinkustanialaisen kidutuksen huru-ukko guru-ukko Tahvo

Herkkuhetkiä kerrakseen

Totesin taas kerran, että kyllä elämässä vaan voi olla monenmoista jännää juttua. Ja monet niistä on vielä hyvän makuisiakin!

Nääs kun me oltiin eilen mummolassa, ja mä viipotin siellä taas kuin pieni eläin. Ja mähän oon pieni eläin, siistii! Sen viipottamisen keskellä mä ehdin aina välillä auttamaan kaikkia noita avuttomia ihmisiä, koska oonhan mä vähän niinku avustajakoira. Ja heti kun joku mainitsi kaivamisen, niin mulla välähti! Mähän oon maailman paras kaivaja! Oon pienten koirien Volvo oikein isoilla kauhoilla! Niinpä riensin oitis auttamaan.

Ja kyllä mun apu olikin tarpeen. Nääs kun mummo yritti kaivaa maasta perunoita, jotka me keväällä sinne istutettiin. Mä autoin istuttamisessa niin hyvin, että nyt perunamaan polulla kasvaa mun oma peruna. Tahvo-peruna. Tahvo-peruna on vähän niinku lemmikki jota en koskaan saanut.

No mä siis autoin mummoa, ja tarkastin jokaisen löydetyn potun. Siellähän olis voinu olla vaikka jotain syömäkelvottomia Herra Perunapää-perunoita, joten laadun tarkastus on mun mielestä tarpeen. Ja koska oon niin mahdottoman hyvä kaivamaan, niin tottakai mä myös kaivoin niitä potaatteja ylös. Se oli aika raskasta hommaa, joten ei mikään ihme että mummo tarvi mun apuani.

Tää homma kävi niin raskaaksi, että päätin vaatia sit palkaksi jotain kivaa. Ja koska kuraojissa ei ollu paljon vettä, niin vaadin saada paikalle mun parhaan (ja ainoan) uima-altaan. Mummo oli kuitenkin niin tyytyväinen mun apuuni, että sepäs laittoikin perinteisen kura-altaan sijasta mulle oikean porealtaan. Eikä ollu mikään laihialainen poreallas, vaan oikein suihkulla varustettu! Vähänkö oli siistiä, kun se vesi roiskui mun altaaseen. Mun piti tosin varmistaa muorilta, että onkohan tommonen porejutska ihan terveellistä pienille koirille. Etten mä vaan muutu vaikka tytöksi.

Sit kun mä olin putipuhdas ja kieriny nurmikolla, niin muori alkoi leipoa. Leipominen on sitä, kun sekoitetaan kaikkia juttuja kupissa ja mä saan nuolla sen kupin. Ja sit hetken kuluttua uunista tulee jotain herkkua ulos. Nam! Tällä kertaa se sanoi leipovansa jonkun Riitta-kaakkusen (Brita-kakun, toim.huom.). Riitta on kuulemma tosi hyvä kaakku. Sit se väsäs kauheesti keittiössä ja meni ulos noukkimaan vattuja. Se ajatteli, että jos haluaa, niin voi laittaa niitä koristeeksi. No, siellä se sit könötti pitkin mummon marjapuskia ja haaveili Riitasta. Ja samalla kun se haaveili, niin se ahnehti suuhunsa punaisia viinimarjoja. Ja kaikkihan nyt tietää, että viini on viisasten juoma. Mä oon päätelly tästä, että viinimarjatkin on viisasten herkkuja, vaikka ne maistuukin ihan sonnalle.

Muori ei oo mikään vajan terävin työkalu, joten sen ei todellakaan olis pitäny ahnehtia niitä marjoja samalla kun se unelmoi Riitasta. Se nimittäin huomas hetken päästä, että sen huulta kirveltää kummasti. Sit se mietti, että mistä semmoinen voi johtua, kun se ei oo syöny mitään muuta kuin marjoja vaan…Niinpä se joutui päättelemään, että taisi olla syöny kusiaisen niiden marjojen seassa. Voi vitsi mikä litrahuuli! Kieltää mua aina syömästä ötököitä ja sit itse kauhoo kusimurkkuja naamaansa! Epistä.

Hetken aikaa muori jo mietti, että halvaantuuko se nyt pysyvästi tai saako jonkun aivotaudin tai virtsavian. Mut ei se aiheuttanu enää lisävahinkoa muorin aivoille. Niinpä se sai kuin saikin väännettyä sen Riitan ja mä sain maistaa kakkutaikinaa! Oli melkein parempaa kuin raaka peruna.

Siivoojan paluu

Voi vitsi! Mun lempparisiivooja on tullu takaisin! Jihuu!

Mä näin sen tänään, kun oltiin isännän kaa ulkona. Vähänkö mä repesin! Huusin sille heti, että “hei siivoojatäti, täällä mä oon”! Se on niin paras siivooja.

Koska se on aika hyvä tyyppi ja viisas,  ja se ymmärtää pieniä koiria, niin sepäs olikin varannu mulle tuliaisia. Helmee! Ensteks se meinas antaa mulle yhden dentasticksinpalan, mut kun se oli kaivannu mua niin paljon, mä sainkin kokonaisen tikun! Reilua, vai mitä? Mä oli niin iloinen, että kannoin sitä tikkua koko matkan kotiin asti. Olispa kaikilla pienillä koirilla yhtä kiva kaveri kun siivoojatäti. Saakohan sen siivoojan käymään, jos me joskus muutetaan tästä talosta pois?

Vinkustanialaista kidutusta

On se vaan kumma, ettei meikäpojan läheisyyttä arvosteta! Nääs kun mä oli ihan varma, että noi hiipparit meni köllötteleen sitä varten, että voisin viedä niille erilaisia vinkuleluja näytille. Mut ei! Ne halus muka levätä! Keskellä päivää!

Niinpä mun oli ihan pakko kehittää hyvä suunnitelma. Taas.

Ensteks mä ajattelin, että se on varmaan lelusta kiinni miksei kukaan halua leikkiä mun kaa. Nimittäin mä ensteks vein niille Poliisimestarin, joka vielä vinkuu. Poliisimestari on yks parhaista leluista, mutta ei noi toopet tajunnu siitä mitään. Ne vaan viskas sen alas sängyltä ja sanoi mulle, ettei nyt leikitä.

Niinpä mä sit hain mun kaikista parhaimman leluni, elikkäs espanjalaisen Simban. Simba jos kuka saa jääsydämet sulamaan. Mutta ei! Noi heitti senkin alas sängyltä! Miten törkeetä! Se on varmana se syy, miks Simba ei vieläkään puhu. Oon nyt monta viikkoa jo opettanu sille suomea, mutta se ei vingahdakaan. Voi pikku jellona-parkaa…

Ja koska Simba on mun parhain leluni, päätin, että nyt on aika kostaa! Vinkustanialaisen kidutusopin mukaan paras kidutus on korvakidutus. Niinpä mä menin muorin viekkuun sängylle ja aloitin erinomaisen korvaoperoinnin.  Mun kieleni on lännen nopein! Muori yritti epätoivoisesti väistellä mun iskuja, mutta epäonnistui surkeasti.

Vinkustanialaisten oppi I: Tähtää korviin.

Kun se viimein tajusi peittää korvansa, mä siirryin astetta pahempaan toimintaan. Esitin ihan välinpitämätöntä siinä sen vierellä, istuskelin vaan ja kökötin. Mutta yht’äkkiä hyökkäsin sen naaman eteen ja nuolaisin suoraan suun kohdalta! Tadaa, napakymppi! Välillä tuntui, että mun kieleni osui ikeniin asti, koska suussa maistui ihan salmiakki. Tää astetta pahempi tekniikka sopii vaan kylmähermoisille, koska pitää osata esittää tosi viileetä ja sit iskeä nopeasti.

Vinkustanialainen oppi II: Esitä välinpitämätöntä ja iske nopeasti.

Tässä vaiheessa ne tuuppas mut sängystä alas, kun muorin naama alkoi olla jo ihan märkä.

Viimeinen nerokas ideani oli kuitenkin käyttämättä. Niinpä odotin parasta hetkeä, kun muorin varpaat juuri ja juuri ulottuivat sängyn reunan yli. Ne näyttivät ihan pieniltä perunoilta. Ja just sillä hetkellä mä otin varpaat suuhun! Hahaa! Mä en tietenkään purru niitä varpaita, vaan otin ne vaan suuhun härnätäkseni muoria. Ja sepäs vasta kiljaisikin! Sit se nauroi ja luuli jo päässeensä pälkähästä. Mutta ehei, meitsipä teki sen uudelleen. Ja vielä kolmannenkin kerran. Lopulta muori tuuppasi mut kyljelleni ja me leikittiin taikinaleikkiä. Taikinaleikissä meitsi on pullataikina ja sit mua pitää vaivata ja myllyttää pitkin lattiaa. Se oli siistiä.

Vinkustanialainen oppi III: Muista varpaat.

Tuli taas todistettua, että pitkäaikaisella koulutuksella ja nerokkaalla aivotoiminnalla ihmiset voi saada tekemään jotain. Vaatii vaan aikaa ja vaivaa, mutta kyllä kosto on suloinen. Oon tosin miettiny, että pitäiskö siirtyä naksukoulutukseen noiden kaa…