Poro on parasta

Mun on ihan pakko todeta, että mä taidan oikeesti olla poromies! Eiku siis porokoira. En ois ikinä ajatellu, että se on ehkä mun todellinen luonto.

Nääs kun noi tyypit toi mulle eilen tuomisina poron luita. Ja ne oli ihan oikeita luita, eikä mitään ällöjä solmuluita. Mä en syö ollenkaan solmuluita, kun ne maistuu ihan sonnalle. Mut nää poron luut oli tosi helmiä! Muori sanoi, että ne on kylkiluita. Oikeestaan mua ei ees hirveesti kiinnosta, että mistä kohtaa poroa ne luut on saatu. Pääasia, että niitä on paljon.

Nyt kun mä olen syöny ison määrän poroa, niin voinkohan mä odottaa jotain muutoksia itsessäni..? Niinku että tuleeko musta enempi porokoiramainen? Vai vaikuttaaks nää poron luut mun miehisyyttä kohentavasti? Oon nääs kuullu, että jotkut myy poronsarvijuttuja kiinalaisille, jotka tarttee lisää mojoa. Emäntä sanoo, että ne semmoiset impotentiaaliset kiinalaiset tarttee  porojauhoa, että ne ois kovempia jätkiä. Mulla ei oo kyllä sitä vikaa, koska mä oon muutenkin tosimies enkä mikään impotentiaalinen. Mut muistuttakaa sit, jos mä huomaan yht’äkkiä, että oon muuttunu kulmakunnan kovimmasta jätkästä maailman kovimmaksi.