Jos metsään haluat mennä nyt…

…niin takuulla yllätyt. Ja varmana näät myös sammaleet myllätyt.

Ainaskin mä näin. Mä tosin yllätyin tosi positiivisesti jo kotona, kun lähimummo tupsahti yllättäen meille! Sepäs vasta olikin veikeää. Yleensä mä oon luullu, että mummot asuu mummolassa ja niiden luo mennään. Mut tää meidän mummopa onkin liikuteltava malli, joten se oli osannu ihan ite tulla meille. Ihmeellistä, ellei jopa hämmästyttävää. Ihan kaikkeen se ei kuitenkaan ollu osannu varautua, sillä tuliaiset (mulle) oli unohtunu. Mut ehkä se ens kerralla muistaa.

Meidän mummo on paitsi liikuteltava, myös maastomalli. Sen voi ottaa mukaan metsään, eikä se jämähdä jokaiseen kiveen ja kantoon. Aika jännää, koska mummolla on vaihdettu jotain iskunvaimentimia tai jotain toisesta jalasta. Eikä sitä mitään korotettu ole, eikä maavaraakaan oo yhtä paljon kuin emännällä, mut ihan hyvin se silti etenee hankalassakin maastossa. Melkein yhtä hyvin kuin meitsi. Mut mähän oonkin vertailun yläpuolella.

Niinpä me mentiin mummon, isännän ja emännän kaa etsimään niitä ruskeita haisusieniä metsästä. Ne on aika haisusieniä, koska mä haistan ne. Paitsi nyt, koska nepäs olikin jäätyneet ihan kököiksi. Olivat aika rapsakoita suussa, maistoin. Ja kyllä me niitä löydettiinkin, vaikka mä en kyllä auttanut yhtään. Kun mua kiinnosti vähän tärkeämmät asiat.

Oli nimittäin metsään tullut muitakin, semmoisia hirviönmetsästäjiä. Niillä oli haukkuva koira mukana ja ne kulkivat pyssyt tanassa tiellä. Se oli jännää. Meitsi odotti, että missäs se hirviö nyt sit mahtais olla, mut en semmoista nähny. Sen sijaan löysin peuranpapanoita, jotka oli melkein yhtä hyviä kuin pupunpapanat. Niin joo, ja sit mä löysin ihan hirveen ihmeellisen keon! Se oli varmana modernia muurahaisasutusta, koska sen muodot ja tyyli muistutti funkkista. Siinä keossa asuu varmana tosi yksilöllisiä murkkuja!