Peittomylläri perheineen toivottaa kaikille maukasta ja iloista joulunaikaa!
Russelimaiset jutut jatkuvat jälleen vuoden vaihteessa…
Pienehkö pakkomielle
Oon aina tienny, että meitsi on harvinaisen jääräpäinen ja sitkeä sissi. Mut tänään mun kestävyys joutui ihan koetukselle, ja siltikin surkein tuloksin.
Nääs kun tyypit toi tullessaan pari kassia, joista toinen haisi ihan selkeesti meitsintavaroille. Meitsintavarat on semmoisia tavaroita, jotka kuuluu ihan varmana meitsille. Ja tietty mä päätin saada ne tavarat.
Muori kyllä väitti, että ei siellä pussukoissa mitään mulle ollu. Se jopa intti, että mä oon erehtyny. Mutta enhän mä erehdy, koskaan. Kehtaskin vielä väittää, että mun haistama kuminhaisu ei ollu vinkulelusta vaan isännän kalastushanskoista. Siis miten naurettavaa! Kaikki kuminhaisut tarkoittaa aina leluja!
Sitten siellä pussukassa oli kaksi semmoista pientä leluautoa, ja isäntä väitti kiven kovaa, ettei kumpikaan niistä ollu mulle. Ne oli kuulemma koristeita. Pah! Kaikki on mulle, ihan kaikki! Ja sitten se laittoi ne hyllyn päälle korkeuksiin. Mut mä en luovuttanu. Yritin kaikin keinoin päästä sinne ja ottaa ne autot. Kitisin ja vinguin, harkitsin kiipeämistä ja seisoin kahdella jalalla. Mut ei mikään auttanu. Emäntä vaan poltti päreensä ja käski mun lähteä lätkimään olohuoneesta. Siis lopulta mulla meni ainakin viis tuntia, kun istuin siellä ja yritin telepatisoida niitä autoja alas. Enkä mä onnistunu! Miten voi olla mahdollista? Mä en voi käsittää, että miten joku selkee meitsintavara ei muka ookaan meitsin…Mihinköhän tää maailma on oikein menossa?
Kohtalokas erehdys
En oo meinannu ehtiä kirjoittaan tänne ollenkaan, kun sihteerikkö on ollu niin kiireinen. Se on touhunnu koko ajan ja kääriny erilaisia tavaroita paperiin. Mä alan epäillä jo jonkinasteista mielisairautta. Miks ihmeessä tavaroita pitää piilottaa? Etenkin, kun se itte tietää, mitä se minnekin kääreeseen on laittanu? Normaalisti se vaan avaa ne pakkaukset ja alkaa käyttää tavaroita silleen aika pikapuoliin. Onkohan toi piilotteluntarve tarttuvaa? Rupeenkohan mä kohta hautaamaan mun kamoja? Ai niin joo, mut mähän teen sitä jo. Eli siis vastaus edellä esitettyyn on “kyllä”.
Mut ei se ollu mun tän päiväkirjamerkinnän aihe. Ei tietenkään, koska mulla on paljon tärkeempää ajateltavaa kuin tarttuva piilottamispakteeri. Nimittäin RUOKA. Ruoka on maailman tärkein ajateltava. Ja tänään mä sain haaveilla siitä koko päivän.
Nääs kun kävi niin, että isäntä teki kohtalokkaan erehdyksen. Ei sentään mulle, vaan maksalaatikko-paralle. Isäntä oli ajatellu, että sepäs ostaa meitsille herkkua ja antaa siitä vaan puolet. Että maksalaatikko sais rauhassa muhia huomiseen meidän jääkaapissa. Ja niinpä mä sain syödä puolet maksalaatikosta. Mut sitten tapahtui se erehdys: isäntä unohti maksiksen keittiön pöydälle ja lähti ihan rauhassa töihin.
Hahaa, mikä erhe! Nääs kun emäntä tuli töistä, niin sehän näki, että pieni Tahvo odotti epätoivoisesti ruokaa. Ihan nälkäisenä ja kaikkee. Olin haistellu sitä maksalaatikkoa ainakin viisi tuntia, joten henkinen paine oli aika suuri. Mun tapoihini ei kuulu varastaminen, joten mä vaan kökötin siinä pöydän vieressä ja odotin. Viisi tuntia mä odotin…
Mut maksalaatikolle se viisi tuntia oli kohtalokasta. Maksalaatikoille lämpö on vähän sama kuin vampyyreille valo, joten emäntä päätyi siihen lopputulokseen, että oli parempi antaa se loppukin maksalaatikko mulle. Ja kyllä se vaan passasi! Voi että se oli mukava erehdys! Mitäköhän me huomenna jätettäisiin pöydälle? Koskas sitä kinkkua saa?
Salaisuus
Musta tuntuu, että noi tyypit salaa jotain. Nääs kun eilen ne tuli kotiin ja emäntä kävi äkkiä piilottamassa jonkun pussukan tonne kaappiin. Ja siellä kaapissa on yleensä mun ruokaa ja herkkuja! Siis ihan selkee salaisuus.
Ne on muutenkin yrittäny pimittää tietoa multa. Just yks päivä muori väitti, ettei roskikselle oo mitään asiaa, vaikka mä ihan selkeesti haistoin, että siellä oli vanhaa maksalaatikkoa. Ei se mua ois haitannu, jos parasta ennen -päiväys ois menny. Ne on ihan keinotekoisia hommia ne.
En oo ihan varma, mutta luulen että tää kaikki piilottelu liittyy jotenkin siihen joulupukkiin. Se on se sama pukki kuin viime vuonna, enkä mä silloinkaan nähny sitä. Ja mä niin haluaisin nähdä ees kerran yhden lampaan näköisen otuksen! Tällä pukilla on kyllä jotain spesiaalia meininkiä, koska sillä on seuraajinaan poroja…ne on varmaan aika pelottavia. Ehkä se pukki johtaa jotain porojengiä, mutta en oo ihan varma tästä. Voiskohan koira johtaa kissalaumaa? Esimerkiks pieni valkoinen koira?
Kasvishuoneilmiö
Oon kuullu tänään uutisista juttua, että maailmalla on menossa semmoinen kasvishuoneilmiö. Se on ikävä juttu se, eikä suinkaan sen takia, että mä en oo mikään kasvissyöjä. Nääs kun se kasvishuone aiheuttaa lumen puutetta ja lämpötilan nousua! Siis ihan hanurista!
Mä en tosiaan halua, että kaikki lumi katoaa. Missäs mä sitten talvisin kierisin? Ja vielä vähemmän haluan loskakelejä, sadekelejä ja märkiä katuja. Nääs kun sitten tarttee mennä pesulle, ja sitä mä inhoan. Nyttenkin on ulkona ollu ihan perse keli ja mut on pitäny kuivata melkein joka lenkin jälkeen. Ja se lämpötilan nousu kuulostaa ihan yhtä syvälliseltä. Mulla kun on jo nyt kauheen kuuma kesäisin, niin että tarttee olla uima-allas ja kaikki.
Ja tää on muuten kaikki ihmisten syytä! Ne ei vaan voi olla sottaamatta ja saastuttamatta! Että kehtaavatkin joka kevät narista jostain lumen alta paljastuvista koirankakkakikkareista, samaan aikaan kun örveltävät niin, että kohta ei oo ollenkaan lunta. Vai siihenkö ne tähtääkin?
Ehkä mun pitää perustaa semmoinen koirien oma WWF, ja taistella kasvishuonetta vastaan! SUPERklubin haarakonttoriksi voisi sopia vaikka KKV, Koirat Kasvishuoneilmiötä Vastaan.
Sen oikean WWF:n sivuille löydät osoitteesta http://www.wwf.fi/ .
