Valokuvatorstaissa pohditaan Kuisketta.
Näillä korvilla Tahvo kuulee kuiskeen jos toisenkin. Erityisesti jos asia koskee ulkoilua tai ruokaa. Tosin ulkoilun suhteen riittää myös pantomiimi tai telepatia.
Äärettömän hyvämuistinen koira
Emäntä sanoo, että meitsi on äärettömän hyvämuistinen koira. Ai oikein äärettömän? Eiköhän se nyt vähän liioittele. Vaikka eihän meidän emäntä koskaan liioittele, jos se kehuu mua! Mähän oon SUPER lähes joka asiassa.
Mut tää älynväläys lähti siis semmoisesta yksinkertaisesta, Kiellettyyn Palloon liittyvästä asiasta.
Nääs kun aamusella me oltiin aamulenkillä tavalliseen tapaan, ja jälleen kerran muorilla oli taskussaan mukana Kielletty Pallo. Tosin se on nykyään melkein Sallittu, sillä saan kantaa sitä suussani aina jos oon ohittanu toiset koirat nätisti. Ja niin mä tein aamullakin, ihan vikisemättä ja vetämättä. Ja oli vielä mun vihulaiskoira vastassa, joten se on aika hyvin ohitettu se.
No, muori laittaa sen Kielletyn (vaikkakin osittain Sallitun) Pallon aina ohituksen loputtua taskuunsa, ihanan limaisena ja maukkaana. Se tasku kuuluu mustaan takkiin, ja samassa taskussa on myös muita koirannameja ja herkkuja. Yleensä Pallo viettää päivänsä siellä takin taskussa, mutta tällä kertaa sen päivärytmi menikin ihan sekaisin! Nääs muori nostikin sen Pallon pois taskusta, ja laittoi kaapin päälle. Ja mä näin sen.
Kello oli tuolloin palttiarallaa kahdeksan aamulla.
Mä jouduin koko päivän muistelemaan sitä palloa, surkeassa olotilassaan kaapin päällä. Siellä se selvästikin kaipasi pienen valkoisen koiran hellään huomaan, hampaiden väliin litistettäväksi ja vingutettavaksi. Isäntä oli mun kaa kotona, mutta eipäs sekään antanu palloa mulle. Höh. Rakkaudeton pallo-parka.
Kun kello löi kuusi illalla, emäntä tuli kotiin. Se oli selvästikin yrittäny harhauttaa mua raapimalla työmatkalla jotain mystistä koiraa, mutta eihän semmoinen peli meikäläisen SUPER-aivoja haittaa. Mä nimittäin muistin heti, että se Pallohan on kaapin päällä! Hahaa! Juoksin sinne oitis ja nousin kahdelle jalalle osoittamaan pienen pallo-ressukan kurjaa olotilaa.
Mut emäntä ei vaan ymmärtäny mun viestiä. Se sanoi, että palloa ei voi ottaa, vaikka kuinka Pikku-Tahvo haluaisi. Se on vieläkin Kielletty Pallo. Onneks muori sentään osas arvostaa meitsin huippuhyvää muistia, sillä sen oma muisti on kylläkin hyvä, mutta erittäin lyhyt. Mitäköhän senkin elämästä tulis ilman kävelevää muistitikkua…eikun siis muistipalleroista.
Ihana Juhannus!
Juhannus on ihan parasta aikaa! On just sopivan lämmintä, pääsee juoksemaan nurmikolle ja saa syödä mummolassa kaikensorttisia herkkuja! Miten oivallista!
Mut parasta on se, että jos oikein yrittää, voi juhannuksena tehdä taikoja jotta näkis yöllä unessaan tulevan heilansa. No, meitsi päätti yrittää. Söin ainakin seitsemää erilaista heinää ja kukkasta, jotta varmana onnistuis. Emäntä sanoi, että se taika ei kyllä tuo muuta kuin vatsakipuja. Enkä mä sit nähnykään mitään heiloja unessani. Näin vaan metsästysunta, jossa haukuin ja juoksin. Onkohan se enneuni?
Tässä yks päivä mä kyllä meinasin saada yhden sammakon kiinni. Se pomppas ihan mun nenän edestä, ja melkein nappasin sen. Emäntä tuli hätiin ja sanoi, ettei sammakoita kannata jahdata. Ja sit mä unohdin koko jutun kun muori heitti mulle lelun. Mut nappaahan ranskalaisetkin sammakoita, niin miksen mä?
Koska toi uni kerto selkeesti, että oon metsästäjä, voisin kokeilla ens yönä toista taikaa. Sen mukaan pitäis mennä (alasti) juoksemaan peltoon, niin se samainen heila tulis sinnekin. Oliskohan täällä Turun seudulla liikenteessä metsästäviä rasselineitokaisia, jotka haluais tulla hiirijahtiin keskellä yötä?
Råttakoira
Oon aina tienny, että mä oon oikeesti rottakoira. Mun fyysiset piirteet viittaa siihen, että mut on tarkoitettu johonkin nerokkaaseen, suunnatonta viisautta ja älyä vaativaan sekä fyysiseen työhön. Ja koska mä en oo kovin pieni, niin siks oon just sopiva rottakoiraksi.
Mun aavistukseni sai vahvistuksen, kun lauantaina emäntä kantoi mukanaan rotan. Eikä se ollutkaan mikään tavallinen rotta, vaan oikee ruattalainen RÅTTA! Se oli tuotu ihan jostain Indonesiasta asti, vaikka en yhtään tiedä missäpäin Ruotsia semmoinen paikkakunta on. Mut se oli hieno rotta se. Sen nimi on Ike, koska niitä rottia kasvaa vaan ja ainoastaan Ikeassa. Se on varmaan joku Indonesian pikkukaupunki.
Ike on tosi helmi råtta, koska sillä on pitkä häntä ja aika iso ruumis. Se on pehmeä, muttei vingu. Oikeesti se on kuulemma lapsille tarkoitettu rotta, mut mun mielestä lapsista ei oo mihinkään rottajahtiin. Mä sen sijaan osaan vemputtaa Ikeä päästä ja jaloista ja joka ruumiinosasta. Aluks en halunnu lähteä ees ulos ilman sitä hienoa lelua, mut nyt mä vaan nukun sen kaa. En oo varma, onko se ihan rottakoirien alkuperäinen tehtävä, mut mulle se sopii hyvin.
Valokuvatorstai: Inhimillinen tekijä
Valokuvatorstaissa pohditaan inhimillistä tekijää.
Sanovat, ettei koiria saa inhimillistää. Koirat ovat koiria. Noiden suurten ruskeiden silmien takana on kuitenkin jotain sellaista viisautta, mitä ihminen ei tule koskaan saavuttamaan.
Mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä,
sitä parempana pidän koiraani
on joku sanonut. Se on viisautta.
