Voimaeläin

Meidän isäntä on ollu ihan outo. Se vaan makaa päivät, eikä tee yhtään mitään. Lääkäri sanoi sille, että se ei saa mennä ees töihin! Ja se tykkää töistä!

Mä en ymmärrä, miten se jaksaa maata niin pitkään. Eiks olis paljon kivempaa tehdä jotain hauskaa, eikä vaan lötköttää pitkin sänkyä. Emäntä sanoo, että sen makoilu johtuu siitä, kun isäntä on niin kuuma. Ai niinku hottis vai? Sen mä kyllä ymmärrän, jos on niin seksy, että ei tartte tehdä töitä, mut jos silti haluais!?

Emäntä kyllä sit selvensi mulle, että tää kuumuus on (luonnollisen seksikkyyden ohella) lähinnä flunssan aiheuttamaa. Vähän niinku mullakin oli kesällä se kauhee kuumetauti, jossa jouduin ihan lääkäriin asti. Semmoista on kuulemma liikkeellä. Emäntä ei ainaskaan vielä oo sairaana, mut se varmaan johtuu sen luonnollisesta vastustuskyvystä seksikkyyttä vastaan. Emäntä on siis niin sanottu fridge, eli kylmä nainen. Vai mikähän se oli?

No, enivei, meitsi on tukenu kuumaa isiä toimimalla sen voimaeläimenä. Oon maannu sen viekussa ja kantanu sille monta kertaa mun parhaan pallon näytille. Jos ei russelirakkaudella parane, niin milläs sitten?

King (of) Kong

Vitsit että meikäpojalla pitää kiirettä! Ihan meinaa jäädä ploki kirjoittamatta. Tai oikeestaan se on kyllä myös ton eukon vika, koska se on aina niin paljon töissä tai sit puuhaa jotain tylsää, niinku remontoi tai on ruokakaupassa. Siis ihan maailman turhinta hommaa!

Mun mielestä olis tärkeempääkin tekemistä, niinku esimerkiks tutkia takapihalla sitä lankkujen alla asuvaa hiirtä tai sit metsästää oravia. Tässä yks päivä mä meinasin saada ihan ilmielävän oravan kiinni, kun se vaan olla möllötti oksalla ja raksutti mulle. Emäntä sanoi, että mä en mukamas osaa kiivetä puuhun. Mut enhän mä oo ees yrittänyt. Olis orava saanu kyytiä, jos vähän oisin saanu aikaa harjoitella. Ja sit yks päivä mä löysin yhden maassa nukkuvan oravan autotien varresta. Mä näin sen ja istuin sen viereen, kysyäkseni muorilta että saako sen herättää. Mut muori sanoi, että siihen ei saa koskea yhtään, kun se oli heittäny lusikan nurkkaan. Miks ihmeessä orava oli menny tielle syömään? Enkä mä nähny kyllä yhtään mitään aterimiakaan. Höh.

Mut jotain positiivista on sentään ruokarintamalla tapahtunu. Nääs kun yks päivä muori toi mulle kaupasta semmoisen vinkeän lelun. Sen lelun nimi oli Kong. Vau, miten hieno nimi! Kong kuulostaa siltä, että se on vaan koville kiinalaisjätkille tehty, mut mä uskaltauduin silti leikkimään sillä. Eikä se ookaan mikään ihan tavallinen lelu!

Nääs kun se Kong on ihan SUPERneroille tehty. Sinne laitetaan sisälle ruokaa ja sit Neron pitää saada ruoka ulos. Eli siis SYÖDÄ se! Jihuu! Vihdoinkin oikeenlainen älylelu. Vähänkö mä väänsin sen Kongin kanssa ekana iltana, enkä suostunu ees meneen iltapisulle takapihalle ilman sitä. Muutenhan joku olis voinu ryövätä noinkin nerokkaan keksinnön. Emäntä käskee mun aina syöpötellä omalla paikallani, mut sit kun Kongi on tyhjä, niin mä otan sen joka paikkaan messiin. Se nukkuukin mun viekussa, yhdessä Pienen Vihreän Rokotiilin kanssa.

Oon kuullu, että joku on joskus vuonna kivisade tehny SUPERneroista kertovan elokuvan nimeltä King Kong. En yhtään tiedä mitä se on käsitelly, mutta veikkaan että on ollu jonkunsorttinen opetusvideo. Oliskohan siinä opetettu tekniikkoja Kongin kuninkuuden saavuttamiseksi. Vitsit kun näkisin sen elokuvan, niin voisin syödä maksalaatikot vieläkin nopeammin! Ehkä se sais jopa ensimmäisen sijan mun lempiohjelmien kategoriassa. Tällä hetkellä ykkössijaa pitää Benji ja ansaitulle kakkossijalle on tullut mangustiohjelma.

Pariisinperunakoira ja muita tieteellisiä tutkimuksia

Meikäläisellä on viime aikoina pitänyt niin kiirettä, että tää plokin kirjoittaminen on päässy ihan ehtymään. Mut eipä hätää, hengissä ollaan!

Itse asiassa oon päässy tän kiireen keskellä havaitsemaan ihan uusia juttuja itsestäni. Siis edelleenhän mä oon kaikista komein ja viisain, mutta nyt on varmistunu myös mun tärkeä ja aivan varmasti tieteellinen kytkökseni ravintoon. Nääs kun moni on ihmetelly, että miten toi Tahvo voi olla niin perso kaikelle herkulle ja kuitenkin pysyä aina laihana!? Se sama ongelma on tosin vaivannu emäntääkin, joten me ollaan varmaan saatu samanlaiset geenit. Ne geenit on semmoisia läpipasko-geenejä, joiden avulla voi syödä melkein mitä vaan. Emännällä tosin on myös siinä rinnalla persauksenleviämisgeeni, joten sen pitää varmaan ajan myötä vähän seurata mitä suuhunsa laittaa. Mulla ei sitä ongelmaa oo, koska mä oon niin SUPER! Mun hanurini pysyy timminä vaikka mitä tekisin!

 Emäntä määritteli tästä johtuen tarkemmin myös mun alkuperäiskoiralajini, sillä se on erityisen tärkeä läpipaskouden tutkiskelussa. Olishan ihan kauheeta huomata, että oikeesti koira onkin ihan väärällä dieetillä (vaikka lihadieetti onkin kaikille erityisen sopiva). Ja kaiken tieteellisen analyysin jälkeen päädyttiin siihen, että mä en oikeesti oo mikään pelkkä terrieri, vaan tarkemmin ottaen pariisinperunakoira. Se on vähän niinku tryffelikoira, muttei sinnepäinkään. Tää päätelmä tehtiin sellaisen tieteellisen läpimurron jälkeen, jossa oli mukana muutama kananuggetti ja pariisinperunoita. Ja mä selvästikin osoittauduin pariisinperunakoiraksi, ihan täysveriseksi sellaiseksi. Jihuu, vähänks siistiä! Nyt mä voin perustaa oman rodun ja hankkia ainakin sata jälkeläistä toisten perunakoirien kanssa! Nyt mun tarttis vielä keksiä hyvä määritelmä, jossa kerrottaisiin kaikki mitä haluat tietää pariisinperunakoirista, jotta jokainen osaisi tunnistaa tän alkuperäisvietin omassa koirassaan. Mut se jääköön ensi kertaan.

ps. myös uuniperunat ovat eri hyviä