Hirvittäviä kauhistuttamuksia

Vitsit että joinain päivinä pienet koirat voi saada kauheita kokemuksia. Niinku esimerkiks tänään, kun me pitkästä aikaa oltiin muorin kaa pikku lenkillä. Ja meidän lenkit nyt on aina ihan jotain muuta kuin tavallisia, kun toi eukkokaan ei oo ihan perustavallinen vaan hiukan erikoistavallinen (suomeksi sanottuna “outo”). Kaukomummo sanoo kauniisti, että emäntä on persoonallinen, mutta se vaan tarkoittaa samaa asiaa.

Tällä kertaa meidän outousjuttu ei kuitenkaan johtunu emännästä. Vaikka oli emäntäkin aika outo, kun pakotti mut harjoittelemaan kevätjuhlaliikkeitä, niinku esim. paikallaoloa, tossa pikkiriikkisellä kentällä. Se itse näytti ihan punaiseen nuttuun kääriytyneeltä kesämieheltä, sellaiselta jonka huppu on solmittu niin tiukkaan että vaan nenä näkyy.
Sen sijaan outous ja kauhistus tuli siitä, kun me tavalliseen tapaan käppäiltiin yhden talon ohi. Se talo on ihan tavallinen talo, mutta siinä on postilaatikko ihan kävelytien reunassa. Tai siis oli!
Nääs kun enää siinä ei ollukaan sitä perinteistä postilaatikkoa, vaan toinen, hirvittävän kauhistuttava postilaatikko!
Kääk!
Mää meinasin revetä liitoksistani, kun näin sen laatikon. Se oli suuri ja ruskea, ja siinä oli reikä postia varten. Eli siis se oli ihan postilaatikon näköinen! Mut kauhistuttavaa kyllä, se ei ollu se sama kuin ennen, joten määhän siitä hirvistyin. En sentään sarvia kasvattanu päähäni, mutta varmuuden vuoksi haukuin sille laatikolle oikein uljasta pelotushaukkua!

Vitsin laatikko, kun on menny tolla lailla vaihtumaan. Eiks se yhtään kunnioita pienten koirien normaaliudentavoittelua? Enhän mä kohta osaa kotiinkaan, jos jokainen maamerkki tollai vaihtuu. Eiks mun elämän outoudeksi riitä erityisen outo emäntä?

Sisäpiirin juttuja

Nyt kun toi meidän muori on ollu sairaana, elikkäs toisin sanoen vaan maannu sängyllä ja nukkunu, on mun ollu pakko keksiä uusia tapoja leikkiä. Nääs kun eihän sairasta ihmistä voi hirveesti kiusata juoksuttamalla ja reuhaamalla.

Yleensä me ollaan muorin kaa leikitty jahtausleikkiä eli Tahvo-hippaa, mutta tosta keuhkojutusta johtuen ajattelin ettei se ehkä oo terveellistä. Nääs kun muorilla tuli ihan pienestäkin rasituksesta semmoinen perinnönjakoa ennakoiva yskä, jota olis isompikin mies karttanu. Se sanoo, että tais olla aikamoinen erotiikan multihuipentuma, kun köhi sitä limaa keuhojen täydeltä…yäk. Mua ihan ällöttää koko ajatus juoksevasta ja räkivästä muorista.

Niinpä mä siis jouduin keksimään uusia leikkejä. Ja tokihan mä nyt semmoisia keksin! Oonhan sentään nerokkaista nerokkain, viisaista viisain. Ja komee. Niinpä mä otin mun yhden parhaimmista palloistani ja kiikutin sen muorin viekkuun sängylle. Mulla oli aatoksissa, että vaikka sen keuhkot ei toimi, niin ehkä sentään toinen käsi vielä pelittäisi. Että olis voinu heitellä sitä palloo mulle. Mut muori oli tosi laiska. Se ei meinannu eväänsä letkauttaa mun idean vuoksi.

Tästä löysäilystä oli kuitenkin yllättävän hyvä seuraus. Nääs me keksittiin yhdessä muorin kaa ihan oma leikki. Sen nimi on Koura. Koura on semmoinen leikki, jossa mä kiikutan muorille pallon ja heitän sen muorin eteen. Sit muorin koura yrittää salavihkaa napata sen pallon, paitsi jos mä oon nopeempi. Se kuka on nopeempi, on siis kingi. Jos mä voitan, mä pudotan sen pallon takaisin muorille, ja jos muori voittaa se antaa sen pallon takas mulle. On ihan sairaan hauska leikki! Aina jännittää tosi paljon, että onkohan koura nopeempi kuin Tahvo. Ja se on niiiiiin jännää, kun koura hiippailee ihan hitaasti ja välillä esittää ettei sitä kiinnosta mun pallo. Joskus mä jopa teen mun spesiaali-kettuhyppyjä pallon luo, ettei koura ehdi napata sitä.

Mun pitää varmaan opettaa tää leikki myös isännälle, kun ei toi eukko varmaan ikuisesti sairaana oo….

Alkueläin

Meillä on perheessä ollu aika kummallista, kun sekä muori että isäntä on ollu molemmat kipeenä. Ensteks isäntä oli kaks viikkoa tosi kuuma, ja sit muorikin muuttui kuumaksi! Se vaan makasi sängyssä ja hohkas kuumuutta kuin joku kamina. Määhän siitä ihan hermostuin, kun ämmä vaan makas eikä ees eväänsä letkauttanu. Ei se suostunu lähteen mun kaa lenkille eikä mitään! Kannoin sille mun kaikki lelutkin sänkyyn, eikä mitään vaikutusta…outoo. Luulis että kumilelu naaman edessä sais ees vähän virkistyyn.

Sit kun muori ei vielä viikkoon ollu jaksanu tehdä mitään muuta kuin maata ja kuumentua, se meni taas lääkäriin. Ne kuulemma otti siitä kuvat, joissa näkyi sisuskalut ja kaikki. Se lääkäri oli sanonu, että muorilla on keuhkoissa joku viirus tai ehkä joku muu. Se on aiheuttanu oikein keuhkokuumeen. Ja ne oli antanu sille semmosta lääkettä, joka tappaa kaiken ihan alueläimistä asti! Paitsi että viirusta se ei kuulemma tapa, joten mä en ihan ymmärrä sitä logiikkaa….

Nyt mä sit vaan mietin, että mitä ne alkueläimet oikein on? Vaikuttaaks se lääke pieniin koiraeläimiin, vai voinks mää ny rauhassa nukkua vielä ton viekussa? Kauheita tautipesiä noi ihmiset.