Vitsit, että ihmiset osaa olla tylyjä! Siis ei niinku minkäänlaista ymmärrystä tai avunantoa missään tärkeissä asioissa! Oon todella pettyny, sillä luulin pienten koirien tarpeiden kunnioituksen olevan yksi perussäännöistä. Ja sääntöjähän on siis muitakin, kuten
- Älä rakasta muita koiria yhtä paljon kuin omaasi.
- Älä huuda turhaan koirasi nimeä, ellet anna ruokaa.
- Anna koirasi nukkua rauhassa, paitsi jos on ruoka-aika.
- Kunnioita koiraasi hellimällä ja halimalla.
- Anna koirasi silloin tällöin tappaa yksi tai kaksi ötökkää.
- Älä tee eläinsuojelurikosta.
- Älä anna muiden koirien varastaa koirasi leluja.
- Älä lausu turhaan ulkoiluun liittyviä sanoja, äläkä myöskään ylimääräisesti availe jääkaappia.
- Älä tavoittele liian usein kynsisaksia.
- Älä tavoittele liian pitkää aamu-unta tai liian lyhyitä lenkkejä….
ja lisäys kohtaan 4.: Avusta koiraasi kaikessa tarpeellisessa.
Ja juuri tähän 4.1 kohtaan meillä on tullu pienehköä erimielisyyttä emännän kanssa. Nääs kun mun mielestä ihmisten velvollisuutena – ja siis tarkoitan tällä ihan perustavanlaatuista velvollisuutta – olis auttaa kaikenlaisissa palloihin liittyvissä pulmissa. Enkä tällä tarkoita mitään kulkusten rapsuttelua, vaan siis vinkupallojen ongelmia.
Meillä nimittäin ostettiin noille tyypeille taannoin isompi sänky. Tai siis oikeestaan ne osti sen sitä varten, että meitsi mahtuis paremmin nukkumaan. Ja oikein hyvän sängyn ostivatkin, tätä viimeisintä ongelmaa lukuunottamatta.
Nimittäin kun sängyssä on yksi vika. Sen alle ei mahdu yksinkertaisesti millään keinolla kömpimään. Vanhan sängyn alle mä mahduin ihan hyvin, kun muotoilin itseni mattomaiseksi ja möngin sinne armeijatekniikalla. Mut nyt tän uuden sängyn kanssa en mahdu kömpimään sit millään! Ja en varmana oo lihonu!
Niinpä oon pyytäny muoria auttamaan mun sänkyongelmassa. Tää ongelma on ilmenny erityisesti tilanteissa, joissa oon leikkiny makkarissa mun sinisen pallon kanssa. Se on mun paras pallo. Joskus harvoin tää pallo vierii sängyn alle, eikä tuukaan toiselta puolelta ulos. Ja hyvä leikki keskeytyy siihen. Siis lähes kohtuutonta, jos multa kysytään. Oonkin pyytäny muoria ja isäntää auttamaan tässä pikku ongelmassa, jonka ne siis itse on aiheuttanu. Muori auttokin aika ystävällisesti jonkin aikaa, mut sit eräänä päivänä, kun pallo oli vieriny sinne jotain pari kertaa, se sanoi, että nyt riitti. Kuulemma mä itse aiheutan ongelmani heittelemällä palloa makkarissa.
Aika törkeetä, syyttää nyt pientä ja viatonta koiraa tommosesta! Ei auttanu vikinät eikä kikkailut, vaan emäntä rupes totaalikieltäytyjäksi. Se ei suostunu auttaan aseilla (luudalla) eikä ilman. Ei ees kurkistanu onko mun pallolla kaikki hyvin. Niinpä mun palloni jäi joksikin aikaa sängyn alle kärsimään, kunnes muori hiukan heltyi ja kaivoi sen sieltä ulos.
Oonkin nyt ajatellu, että mitäs jos se rupeaa useamminkin tommoiseksi? Ettei auta mua pulassa, kun esimerkiks oon heivannu mun motivaattoripalloni patterin väliin tai jos haluan katsoa ikkunasta? Jos se ei otakaan mua sylkkyyn kun ikkunasta näkyis jotain tosi mielenkiintoista? Kääk!
Onko muilla kokemuksia vastahankaisista ihmisistä? Onko meillä johtajuusongelma vai onks tää vaan joku kausi?
Selkee johtajuusongelma! Muori kontalleen tai näytät, mistä kana/jrt pissaa! Meillä mä mahdun sängyn alle, vaiks taidan olla piiiikkasen Sua suurempi tai korkeempi tarkotan enkä puhu henkisestä puolesta. Mutta se sohva, se sohva. Siellä on nytkin varmaan viis palloo enkä saa mamskuu kontalleen millään. Sit siltä palaa lopullisesti päre, kun se ottaa semmosen sähkösen pölyhuiskan (ei siinä oon oikeesti virtaa, vaan vähän söhkösyyttä tai jotain) ja mä lyönkin hampaani kiinni siihen. Ei oo palloo, mut kiukkunen akka ja ukko joka nauraa ihan vääränä. Tyhmät.
Joo, tiäkkö meilläki on alkanu oleen tämmöstä touhuilua! Ku kerta mulla on semmonen ISO pallo, ainaski mun kokonen. Ja se on semmonen pehmopallo et jaksan retuuttaa sitä ympäriämpäri. Ni mut se, että mun mamma ei jaksa heittää mulle palloa siis enempää ku vaan pari tuntia! Siis onko aika tylsää!
Kyllä siitä pitäis laissa rankaista, niinku myöski et ei vaikka saa syyä semmosia omia herkkuja joita ei voi koiralle antaa, niinku suklaatia. Kaikkien pitäis syyä semmosta suklaatia jota mäki voin syyä.
Outoja nuo ihimiset.
Siis toi suklaajuttuki on ihan varmana vaan joku myytti ja salakavala juoni, että ihmiset saa ahmatoida kaikki suklaat!
Naulankantaan noi käskyt! Kuulostaa kyllä vähän johtajuusongelmalta noi teillä. Voi olla, että nyt ku teillon uus sänky, emäntä kokeilee sun rajoja. Elä anna periksi, oo vaan perusteellinen ja niinku johto. Vissiin joku lumihankeen upottaminen tai jäätelö tai joku semmmonen auttaa.