Olipa kerran pienen pieni Tahvo. Tahvo asui kahden huoltajansa kanssa pienessä talossa ja he olivat hyvin onnellisia. Tahvon huoltajat Kultakutri ja Prinssi Uljas rakastivat Tahvoansa erityisen paljon. Tahvon mielestä tämä oli hyvä asia, koska pienet Tahvot tarvitsevat paljon rakkautta.
Eräänä päivänä Kultakutri oli laittamassa Prinssi Uljaan kanssa ravintoa pienen talonsa keittiössä. He olivat valmistaneet monen monta porkkanaa syötäväksi ja ajattelivat nautiskella niistä yhdessä Tahvon kanssa. Niinpä he tarjosivat porkkanaa pienelle lemmikilleen. Mutta kas! Tahvo havaitsi porkkanat erityisen maukkaiksi ja maistoi niitä vain hiukan. Ja vielä hiukan. Ja vielä…
Pian Kultakutri huudahti: “Voih, kuka on syönyt kaikki minun porkkanani?”
Prinssi Uljas ihmetteli ääneen: “Taitaapa perunankuorimaveitseni olla kuorinut lähes kaikki porkkanat. Ja Tahvon suuhun ovat päätyneet.”
Ja niinhän siinä oli käynyt. Pienen pieni Tahvo oli syönyt kaikki perheen porkkanat, nukkunut kaikkien sängyssä ja istunut kaikkien sylissä. Ja koska hänen silmänsä olivat niin suuren suuret ja korvansa niin höröttävät, Kultakutri ja Prinssi Uljas hihittelivät Tahvon suurta ruokahalua ja ostivat lisää porkkanoita. Toisinaan saattaa kuitenkin kuulla Kultakutrin huokaavan: “Oi Tahvo, miksi sinulla on niin pohjaton vatsa?”
Sen pituinen se.
Mäkin tykkään tosi paljon porkkanoista