Oi ihana toukokuu!

Kevät on taas mun lempiaikaani! Heti kun räntäsade ja loskakelit loppuu, niin lempiaika alkaa. On niin ihanaa kieriä nurmikolla ja syödä heinää vatsan täydeltä. Emäntä sanoo, että mä laidunnan, mutta oikeestihan mä oon vaan itudieetillä. Oon ajatellu, että koska heposetkin syö heinää, niin munkin varmaan tarttee. Heposet kun on kovin voimakkaita ja hirmu hyviä juoksemaan. Oon nähny niitä tossa matkan varrella, kun ollaan isännän kaa haettu muoria töistä.

Hauskinta toukokuussa on kuitenkin uiminen! Nääs kun mä yritin jo huhtikuun alussa käydä uimassa, mutta vesi oli sen verran kylmää, että meitsin kivekset meinas ihan surkastua. Ja eihän semmoinen sovi. Mut nyt mummolassa on taas mun paras uima-allas käytössä. Siinä on hyvä porskuttaa kuumana päivänä. Ne meteoriitit televisiossa on luvannu viikonlopuksi tosi kuumaa, joten onneks mummolassa pääsee uimaan. Kävin mä sunnuntaina pulahtamassa kuraojassakin, mutta se ei kuulemma oo mun arvolleni sopivaa. Hmmm…Mun mielestä mutakylvyt sopii oikein ihanasti koirille.

Emäntäkin pääsi arvolleen sopivasti linnaan, kun isäntä vei sen katsomaan Kuusiston Linnan raunioita Kaarinaan. Meitsiä ei huolittu mukaan, joka on tosi epistä. Mut sain illalla yhden luun, joten se korvaa kyllä vähän…Nää seuraavat kuvat on sieltä linnalta. Eikös vaan vaikutakin ihan just pienille koirille sopivalta paikalta juosta ja temmeltää?

Hirvittävä viikonloppu

Tää viikonloppu on ollu erinomaisen hirvittävä. Siis tavallista enemmän, tarkoitan.

Nääs kun eilen meitsi oli tavalliseen tapaan nukkumassa päivätorkkuja, kun yht’äkkiä taivas meinasi pudota niskaan! Olin ihan varma, että nyt on maailman kirjat sekaisin, koska ulkona jyrisi ja paukkui ihan hirmuisesti. Eikä mua semmoinen tavallinen pauke olis häirinny, mutta kun taivaalta alkoi sataa kaatamalla rakeita! Kääk! En oo koskaan nähny yhtä isoja rakeita kuin ne. Ja ne paisko ympäri pihaa niin, että katolta putosivat kaikki loputkin sammaleet ja auton varashälytin alkoi soida. Isäntä joutui juoksemaan kovaa vauhtia ulos, ettei joku luule pitkäkyntisten olevan auton kimpussa. Tosin olisivat olleet aikamoisia rosmoja, jos siihen sateeseen olisivat lähteneet ryöväysreissulle. Tällä kertaa raekuuro yllätti autoilijan ja minut!

No, tietty mä ajattelin, että ehkä tää sunnuntai olis kaikesta huolimatta hyvä päivä. Mut toisin kävi.

Kaikki alkoi mukavasti aamulla, kun me mentiin mummolaan käymään. Mä juoksentelin pitkin pihaa ja sain makkaraa syödäkseni. Eli siis täydellistä!

Sit mä kävin lepuuttamaan turbobuustereitani siihen nurmikolle, ihan perinteiseen tapaan munat huurussa. Ihan äkkiä huomasin, että voihan halvattu, joku puree meitsiä! Siis oikein hampailla. En nähny yhtään kuka se oli, mutta sattui niin riivatusti. Menin kierimään maahan, mutta sekään ei auttanu. Onneks emäntä huomas mun ongelman ja riensi hätiin. Se löysi mun vatsasta kusiaisen, eli semmoisen keltaisen murkun! Kääk! Mää inhoon murkkuja.

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Nääs kun se kusiainen oli ottanu nimensä vähän liiankin todesta ja purru mua…hmm…(voiko tätä edes tyttöjen edessä sanoa)…no, pistooliin. Mun tärkein ase pissalänttien merkkailukilpailussa! Ja kaikki miehet, joiden pistoolia on purtu, voi arvata että se sattu niin halvatun paljon, että mä en tienny mihin olisin menny. Nyt mä vihaan murkkuja entistä enemmän! Auts! Miksei niiden murkkujen nimeksi olis voinu laittaa vaikka kynsiäinen, jotta ne puris vaan kynsiä?

Onneks noi ihmiset antoi ensiapuna mulle kylvyn ja sit kortisonivoidetta pyssyn nokkaan. Se voide tehos oikein hyvin, joten oon taas valmis rientoihin tyttöjen kanssa. Locked and loaded! Tarinan opetus on siis seuraava: muistakaa kaikki suojata sukukalleutenne kesän riennoissa. Ja jos raekuuro yllättää, emäntä voi ottaa sylkkyyn turvaan.

Maailman paras kauppa

Vitsit että emäntä on viisas! Kerrankin! Yleensä se on semmoinen naisihmisten mister Bean, mutta tänään silläkin välähti. Ja niinpä mun oli pakko kirjoittaa siitä.

Nääs kun muori oli päivällä ajatellut, että heti kun pääsee töistä, se alkaa siivota. Ja meidän remontin ollessa kesken siivoaminen tarkoittaa sellaista hiki hatussa vääntämistä ja lautojen kantamista. Eli siis tosi romanttista ja naisellista pikku pölyjen pyyhkimistä. Ja se oli päättänyt, että kantaa lautoja ja muuta ryjää meidän ulkovarastoon piiloon.

Mä oon yleensä auttanu sitä siivoamaan, ja oon siinä tosi tehokas. Mä osaan aina aavistaa mihin imuri menee ja oon sit aina vastassa sitä. Oikeesti mä pelkään imuria, mutta mulla on varmaan joku teletappinen yhteys siihen koska me mennään aina samoja reittejä. Ja sit mä osallistun aina antamalla asiantuntijalausuntoja erilaisista tavaroista ja asiakirjoista. Mun nokka on aina leimaamassa kaikki löytyvät tavarat.

Jostain syystä muori oli kuitenkin aatellu, että ei ehkä tarttis mua tänään siinä siivouspuuhassa. Ovet oli sepposen selällään ja mä olisin ollu oiva apu juoksentelemassa siinä oven raossa. Niinpä se neronleimaus iski! Muori suuntasi vähän töiden jälkeen Maailman Parhaaseen Kauppaan, joka sijaitsee Liedossa. Maailman Paras Kauppa, eli tuttavallisemmin MPK on oikee koirien paratiisi! Ja mä en nyt tarkoita mitään hienoja blingblingpantoja tai jotain tylsiä kuljetuskopperoita, jotka ihmiset mieltää koirille hienoiksi. Vaan mä tarkoitan LIHAA. Ihan oikeeta lihaa, veristä ja tuoretta. Sellaista, joka sopii vaan oikeille lihadieetikoille. Ja sitä MPK myy. Oikeelta nimeltään se paikka on Liedon Lihakauppa, mutta mun mielestä tommoinen arvonimi kuvastaa sitä paremmin. Siellä on nääs ihan kaikenlaista lihaa, punaista ja vaaleaa, jauhelihaa, pihvejä ja makkaroita. Ja sit siellä on koiria varten ihan oikeita luita, pakastettuja ja rustoluita sekä possunkorvia. Naminaminam! Eikös vaan kuulostakin herkulliselta, oi lihaa himoitsevat lukijani!

Ja muori meni sinne Kauppaan ja osti sieltä vaiks mitä herkkuja. Olisin mä ne makkaratkin mielelläni syöny, mutta muori oli ostanu mulle oikein erinomaisen herkullisen ydinluun.  Se oli varta vasten mulle suunniteltu, koska lihakaupan täti leikkasi sen mittatilaustyönä. Mmmm….Se oli lihaisa ja jäinen, ja sen sisällä oli ydin, joka maistui iiiihanalle! Mä sain syödä sitä luuta koko sen ajan kun muori siivosi. Makasin vaan takapihalla ja nautiskelin. Se on mun mielestä elämää! Joskus ne ihmisetkin osaa.

Paparazzin uhrina

Meidän emäntä ei oo millään meinannu ehtiä kirjoittamaan meitsin plokia, kun se meni ja sai synttärilahjaksi uuden kameran! Ja kyllähän sen tietää, että kamera + muori = paljon kuvia Tahvosta. Oonkin joutunu nyt ihan paparazzin uhriksi, kun koko ajan sais poseerata ja hymyillä. Mun poskilihakset ihan jännittää, kun jatkuvasti saa olla naama virneessä.

Mut on ollu kuulemma hyvä kamera. Meitsi näyttää uusissa kuvissa erityisen komeelta, vai mitä?

Vähän yks kuva tosin epäonnistu, kun mää juoksin kauheeta vauhtia mäkeä alas ja tökkäsin nenälläni suoraan kameraan. Että se oli sellainen lähikuva.

Muorin oma suosikki on kyllä meitsin juoksukuva, varmaan koska siinä näkyy mun lihakset niin hyvin. Se sanoo, että teettää siitä suurennoksen ja laittaa sen seinälle. Hah! Mun jättimäiset lihakset mitään suurennosta tartte, ne näkyy ihan mainiosti muutenkin kun mä oon niin komee.

Oon aatellu, että voisin pyytää tästä kuvaamisesta jotain muutakin palkkaa kuin namia vaan. Ehkä joku pieni provisio kumilelujen muodossa vois auttaa…

Kurja seinäruusu

Että ihmiset osaa olla tylsiä. Nääs kun meitsillä on naapurin Tiipetinkoiran kanssa ollu jo vuoden verran tosi hyvä suhde tosta aidan raosta. Sen nenä mahtuu just aidan tälle puolelle ja meitsin nenä mahtuu sinnepäin.
Mut nyt emäntä on keksiny, että siihen meidän lemmenpesään pitää laittaa ruusu kasvamaan! Joku flammentanssi se oli ja oikein iso vielä! Emäntä sanoo, että siitä kasvaa komea kukka, joka peittää koko seinustan. Koko seinustan? Ei ees pientä lemmenrakoa jää siihen aitaan vai? Miten surkeaa…

Oon nyt ihan varma, että mun orastava rakkaussuhde Tipsuun kärsii olan takaa, kun edessä on piikikäs ruusu ja vielä aita välissä iloa pilaamassa. Viime kesänä edessä oli pari saniaispuskaa, mutta mä hoidin ne pois alta ureamyrkytyksellä ja jatkuvalla tamppauksella. Emäntä sanoo, että mä olin oikee tamppoonimestari. Oliskos hyviä ideoita ruusujen kitkemiseksi meidän lemmen tieltä?