Minä itte!

Oon tässä miettiny, että oonpas mää vaan aika taitava poika. Kaikki pojat ei oo ollenkaan yhtä nerokkaita kuin meitsi! Oon sitä mieltä, että elämä on jatkuvaa oppimista, mutta toiset vaan oppii nopeemmin kuin toiset.

Ajatellaan nyt vaikka sitä tilannetta, kun meitsi tuli tähän taloon.  En ymmärtäny noiden ihmisten jaarituksista yhtään mitään. Ne vaan hölötti jotain sekavaa, kuten “Jaadajaadada hölöhölö Tahvo. Hablahablajaadajaada diipadaapa.” Eli siis yhtä tyhjän kanssa. Mut sit mä opin. Eka asia, minkä mä opin hyvin oli ihmisten kieli. Ja se olikin vaikee oppia. Tää edellinenkin lause selventyi seuraavanlaiseksi “Haepas isi, Tahvo. Mennään ulos.” Ja nyt mä ymmärrän! Se ei ollutkaan ihan puutaheinää, vaan salakieltä. Osaan erottaa ihmisten salakielestä jo monia sanoja, kuten mennään, ulos, pihalle, lähdetään, lenkille, tule, ylös, alas, isi, äiti, missä, etsi, lelu, pallo, luu, anna, tänne, viemään, autoon, hyppää, pois, kieri, kuole, läpy…. lista on loputon. Ja tää mun opiskelu jatkuu yhä. Musta tuntuu, että mulla on vielä paljon opittavaa.

Sit toinen tärkee asia, minkä opin jo nuorena on jalan nostaminen. Se on erityisen tärkee taito, jos ei halua pissata kuin pikkutytöt. Oon siinä erityisen hyvä mestari ja osaan myös kuopsuttaa maata sen jälkeen.

Nää kaks ensimmäistä taitoa mä opin jo aika nuorena. Mut vanhempana oon oppinu paljon erityisempiä taitoja. Niinku esimerkiks pukeminen. Se on tärkee taito, jos meinaa päästä talvella ulos. Emäntä kun ei suostu jahtaamaan mua pitkin asuntoa, vaan mun pitää itse auttaa talvitamineet päälleni. Osaan tosi hienosti laittaa pään villapaidan sisään ja nostaa jalat hihoihin, kun muori vähän auttaa.

Mut neljän vanhana opin myös vähän kätevämmän taidon koskien tota ulkoiluhommaa. Nääs puhumisen. Aiemmin mä olin vaan vinkunu, mutta tuolloin mä aloin puhua. Aina kun me mennään ulos, meitsi sanoo “hauvvvva” oikein hienolla äänellä. Emäntä kysyy siihen vastakysymyksen “Mitä haluat?” ja mä vastaan taas samalla tavalla. En oo vielä oppinu muita sanoja, mutta tota mä osaan toistaa monta kertaa joka päivä.

Mun viimeisin taito on ehkä kaikkein tärkein, kun on tämmöinen syksy ja märkä. Nääs meikä osaa itse kuivata itsensä. Aina ennen muori joutui kuivaamaan mut lenkin ja pesun jälkeen, mut nykyään se vaan heittää pyyhkeen lattialle ja meitsi kuivaa itsensä ihan itte. Ei tartte auttaa. Tai no, vähän se kuivaa mun tassuja vielä sen jälkeen, mut melkein osaan kaiken ihan ilman ihmisiä. Ja se on tärkeintä.

Vielä kun mä oppisin avaamaan itse jääkaapin oven ja voisin teletapioida ihmiset uskomaan että mulle tarvii antaa ruokaa, niin oppiminen olis täydellistä. Pientä hiomista se vaatii, mutta alku on hyvä. Ja mulla on vielä vuosia aikaa harjoitella…

Pakasteen täydeltä

Voi että emäntä osaa joskus olla viisas! Harvinaista kyllä, koska ihmiset on keskiverrosti tyhmempiä kuin koirat. Ja tää on ihan tilastotietoa. Katotaan vaikka seuraavia seikkoja:

• Ihmiset (varsinkin naiset) ajelee ensin jalkansa tai muut ruumiinosansa ihan kaljuksi karvoista ja sit valittavat villahousujen käytöstä kun talvella on kylmä
• Ihmiset ajavat autolla lähikauppaan ja takaisin vain ehtiäkseen illalla lenkille
• Jotkut ihmiset polttavat tupakkia tai juovat viinaa ihan simona, ja sitten haluavat vaihtaa elimiä kun vanhat menee rikki
• Ihmiset kehittelevät koko ajan uusia keinoja tappaa toisiaan
• Ihmiset kehittelevät koko ajan uusia keinoja tappaa maapalloa
• Ihminen on keksinyt vaahtokarkkilevitteen, shamppanjavispilän ja valmiin ruskean kastikkeen – eli maailman turhimmat keksinnöt jos multa kysytään

Jos taas ajatellaan koirien nerokkuutta, niin sehän on itsestään selvää:

• Koirat tietävät koska ihmiset tulevat kotiin
• Koirat ratkaisevat asiat koira koiraa vastaan, joten ydinohjuksia ei tarvita
• Koirilla on häntä
• Koirat löytävät eksyneet ihmiset
• Koirat pelastavat hukkuvat ihmiset
• Koirat pelastavat ihmiset raunioista
• Koirat kävelyttävät sokeita ihmisiä…
• …ja laiskoja näkeviä ihmisiä jos liikunnasta puhutaan

Eiköhän tämä tullut tällä todistettua.

Mutta siis joskus, harvoin ihmisetkin osoittavat älykkyyden merkkejä! Ainakin tänään, kun muori oli hakenut töistä tullessaan Liedon Lihakaupasta meitsille kaksi pakettia ihania luita! Vuhuu! Ne luut on ihan parhaita, ja lihakaupan kiltti setä laittoi ne ihan sopiviksi paloiksi meitsille. Vähänkö mä yllätyin, kun näin muovipussissa kauhean kasan luita. Haistoin ne lattianrajaan asti, ja menin nenä pitkänä muorin perässä kun se pakkasi niitä pakastimeen. Sainkin illalla yhden lihaisan luun, joka maistui makoisalta. Isäntä sai samalla kertaa herkullisia pihvejä, joten sekin oli aika tyytyväinen.

Kaikkien Turun seudun koirien pitäisi yhdistyä ja tukea huoltajiensa älykkyyttä tässä luuasiassa. Käyttäkää toverit teletapiaa ja kehottakaa ihmisiä hakemaan teille luita Liedon Lihakaupasta.  Se on Liedon keskustassa, liikennevaloristeyksen vieressä. Jos ihmisenne tottelevat, niin heillä on todennettavaa älykkyyttä oppia uusia asioita. Ei vanha ihminen opi uusia temppuja, sanotaan, mutta yrittäkää silti. Minunkin ihmiseni oppi, joten se on mahdollista. Rohkeutta, toverit!

Ps. Lihakauppa ei ole sponsoroinut (vielä) tätä blogikirjoitusta…mutta Tahvon täyttä vatsaa se ei haittaa (toim. huom.)

Valokuvatorstai: Tasan

“Tasan eivät käy onnenlahjat, sillä isompi koira olisi saanut tämänkin aarteen kannettua”, miettii Tahvo. Mutta eihän se ennenkään ole estänyt yrittämästä…

Ja varmana nousee kun tarpeeksi kiskoo

Kauneushoitoa

Näin syksyisin pitää muistaa huolehtia ulkonäöstä, sanon minä. Ulkonäkö on älyn ohella SUPERneron tärkein ominaisuus. Ruokahalu tulee kolmantena, mutta se on melkein itsestäänselvyys.

Niinpä meikäläinenkin huolsi itseään oikein olan takaa tässä taannoin, kun Lähimummo ja -pappa tulivat meille käymään. Me mentiin yhdessä metsään, jossa sain juosta tooooosi kauan. Ja mulla oli hirmu hauskaa, mutta vaan aika kuuma. Muori sanoo, että meitsi ylikuumenee vähän liian nopsaan, mutta se vaan johtuu tästä mun aineenvaihdunnasta. Nääs kun meikäläisen tarvii lisätä turbobuustereiden energiaa ihan jatkuvasti, jotta ne jaksais hyppiä ja pomppia.  Mun buusterit on varmaan maailman nopeimmat, jonka vuoksi muori onkin alkanut puhua jostain ihme akilitistä. Mä en tiedä mitä se semmoinen on, mutta jos se sisältää juoksemista, niin kelpaa!

Mut siis takaisin siihen kauneushoitoon, koska tarviihan juoksijan näyttää hyvältä. No, mä siis olin siellä metsässä ja juoksin ihan viipottamalla pitkin. Oli niin kuuma, että mun pieni vartaloni ihan hohkas. Senpä vuoksi hyödynsin aivan mahdottoman pehmeää rahkasammalta, jonka päällä oli mukava kieriä. Mun turkki näytti niin hyvältä, kun olin hinkannu sitä sammaleeseen.

Vieläkin paremmalta aloin näyttää, kun löysin yhden pellon keskeltä ojan. Siellä oli ihan aitoa suomalaista mutaa, joka haisi aika jännittävälle! “Aika jännää “, ajattelin, ja sit jo olinkin yltä päältä siellä. Muori luuli, että menin johonkin ihanaan vuoristopuroon uimaan, joten olikin aika yllättynyt kun vastaan käveli aito murjaanikoira! Tadaa!

Kyllä olivat ihmiset ihmeissään, kun meikäläinen hankki sellaisen mahdottoman hyvän vatsanaamion ihan ilmaiseksi. Ei tarvinnut edes kaupunkiin lähteä, vaan käytin aitoja luonnontuotteita. Vielä kun olisin löytänyt pupunpapanoita syötäväksi, niin olo olis ollut ulkoa ja sisältä aivan uusi. Suosittelen kaikille kaupunkilaiskoirille kautta maan.

Erittäin hieno suomalainen kuravelli, nyt metsissä kautta maan!

Ihmeellinen löytö

Aina välillä mä huomaan hukanneeni jotain. Joskus en millään muista, että mihin mä mahdoin jonkun pallon oikein laittaa ja sit toisinaan muistan kyllä paikan, mutta en pääse tavaraan käsiksi.

Mut harvoin mulle käy niin, että löydän ihan uusia ruumiinosia itsestäni! Nääs kun eräänä päivänä mä huomasin, että mullahan onkin korvat päässä. Ja ihan toimivat sellaiset vieläpä! En olis uskonu. Nääs kun viimeiseen kolmeen viikkoon en oo muistanu semmoisten korvien olemassaoloa laisinkaan. Mun päässäni on vaan pyöriny ajatus naapurin tiipetintyttelistä ja sen ihanasta tuoksusta. Oon eläny ihan niinku jossain sumussa. Oon melko varma, että tää tilapäinen mielenhäiriö on aiheuttanut myös korvien katoamisen. Ehkä se on joku semmoinen tauti, joku sikainfo tai semmoinen, koska mua on himottanu ihan sikana. Mä en oo pystyny ajatteleen mitään muuta kuin tyttöjä…Aah, girls, girls, girls…

Oon kuitenkin melko varma, että tää tauti alkaa talttumaan, koska yhtenä päivänä mä vaan huomasin kuulevani taas jotain. Ihan niinku emäntä olis yrittäny sanoa mulle jotain…Ei se kuitenkaan ollu varmaan mitään tärkeetä, joten mä sit vielä vaivuin transsiin ja ajattelin sitä naapurin koiraa. Aah…on se vaan niin ihana.

Oonkin tässä nyt miettiny, että onkohan tommonen ruumiinosien katoaminen kovinkin yleistä? Oon kyllä kuullu, että ihmisillä käy usein niin, että ne jättää aivot narikkaan, kasvattaa elimen otsaan tai sit vetää perseet olalle. Mä en kyllä haluais vaihtaa yhtään noiden ruumiinosien paikkaa, joten aika hyvä tuuri, ettei korvat sattunu siirtyyn meitsin hanuriin. Siinä oliskin ollu ihmettelemistä! En oo ihan varma, mutta voi olla että semmoisilla kiinanpalatsikoirilla on korvat siirtyny pepun puolelle, koska mun on vaikeaa erottaa kumpi pää on kumpi. Mun pitää varmaan joskus tsekata että kuuleeko ne jos mä hiippailen niiden takaa ihan hissuksiin.

Emäntä sanoo, että on se hyvä kun Tahvollakin kuulo palautuu taas takaisin. Kuulemma voisin päästä jopa harrastaan jotain, jos vaan tää palautuminen olis pysyvä. Tai kestäis ainakin seuraavat puoli vuotta…