Jos koirasi osaisi puhua

Päättelin tänään, että jos mää vaan osaisin puhua ihmisten kielellä, niin kyllä tää maailma muuttuis kovin paljon yksinkertaisemmaksi.

Kuvitellaan nyt vaikka tää tilanne, jossa eukko istuu koneella näpyttämässä jotain ihan tyhjänpäiväistä juttua, ja meitsi menee siihen sen jalkojen väliin kertomaan, että mulla on nälkä. Ja sitten mä nousen takajaloille seisomaan jalat muorin napaa vasten ja kerron taas, että olis muuten nälkä. Se keskustelu olis tänään kuulostanu seuraavanlaiselta:

Tahvo: Moi

Emäntä: – raapii vaan turkkia, ei sano mitään -

Tahvo: Moi

Emäntä: * katsoo alas, ei vieläkään sano mitään, raapii vaan turkkia *

Tahvo: Moi

Emäntä: No mitäs se Tahvo?

Tahvo: Meitsillä on nälkä, anna ruokaa.

Emäntä: Voi pikku Tahvo, mitä sä niin kovasti haluat?

Tahvo: Ruokaa, mulla on nälkä.

Emäntä: Voi pikkuista, älä nyt häiritse emäntää.

Tahvo: Mutta kun mulla on nälkä. Anna ruokaa. Edes vaikka tavallista ruokaa.

Emäntä: Oi miten sulla on pehmeä turkki. Annas kun mää lullutan sua.

Tahvo: Eikun mä haluan ruokaa. Nouse ylös ja anna sitä mulle.

Emäntä: Voi pikkuinen Tahvo, sä oot maailman suloisin koira. Sulla on niin pehmeät korvat. Pusipusi! *pussaa ja halii ja lulluttaa pientä Tahvo-parkaa*

Tahvo: Mutta mun vatsa on ihan tyhjä, etkö sä nyt voisi antaa iltaruokaa?

Emäntä: Tuus tänne syliin, anna mä lullutan sua. Lullulullunlullu * emäntä lulluttaa Tahvoa *

Tahvo: Ei noi lullutukset haittaa, mutta voisin mieluummin ottaa ruokaa.

Emäntä: *laulaa kirkkovibraatolla Nalle Luppakorvan nuottia mukaillen* Heipä hei, hyvää iltaa, Tahvo-koira seikkailee taas. Tahvo-koira nimen sain, korvani nääs lerputtaa. Olen pieni Tahvo vain pyöreä, lasten kans en viihdy lain. Olen pieni Tahvo vain pullea, mamma mua rakastaa!

Tahvo: Voi tsiisus. Tuleeko sitä ruokaa vai ei? Anna mun kaikki kestää.

Emäntä: Ohoh. Mites mun paita on näin karvainen. Voi Tahvo, susta lähtee tuhottomasti karvoja.

Tahvo: No, mä lähden sit muualle, kun sitä ruokaa ei ala kuulua. Hyvät illanjatkot sullekin.

Ja niin Tahvo poistui takavasemmalle, ilman ruokaa, ilman mitään järjellistä vastausta selviin kysymyksiin. Sen pituinen se.

Joskus mä vaan mietin, että ei kai se ihme ole, että miehet ei ymmärrä naisia, kun koiratkaan ei aina ymmärrä. Ja me sentään ollaan superneroja. Mut niinhän ne jotkut sanoo, että “miehet on marsilaisia ja naiset on anuksesta”. Mä en kyllä tiedä mitä se ihan tarkkaanottaen tarkoittaa, mut veikkaan että jotenkin viittaa tohon kommunikointiin. Meitsin toiveissa ihminen-koira-ihminen sanakirja ruokakuvilla varustettuna.

Herkullista tököttiä

Kaikkihan nyt tietää, että meikäpoika on kauneutta ymmärtävä kaveri. Mulla on silmää hyvännäköisille koiratypyköille ja ymmärrän erityisen hyvin ruoanlaiton kauneuden! Se on jaloin harrastus ikinä! Ihmiset ei vaan valitettavasti aina ymmärrä luonnon hienoja ruokalajeja, kuten kauniin pyöreitä papanoita, ihanan pitkulaisia heiniä ja mukavan rapsakoita kepukoita. Ilmeisesti ihmisillä on ihan toisenlainen käsitys kauneudesta.

Nimittäin erityisesti näin talvella meidän emäntä on ottanut tavakseen levittää iholleen sellaista ihmeellistä tököttiä. Sitä ainetta saa pienissä ja isommissa purkeissa ja niissä lukee ihmisten kielellä “kaunistusrasvaa”. Mut ei se mitään oikeeta voita ole, vaikka mä niin toivoinkin. Se on sellaista valkoista ainetta, jota pitää sit laittaa naamaan ja jalkoihin ja vaikka pyllyvakoonkin jos haluaa. Mä en tosin tiedä, onko sillä niin väliä vaikka pyllyvako ei kovin kaunis oliskaan.

Sen rasvan tarkoituksena on pitää rypyt poissa ja naama kimmoisana. En oo ihan varma mitä tapahtuisi, jos rasvan levittämisen lopettaisi. Ehkä muorin naama eräänä päivänä vaan roikkuis niinku joku löysä lätty. Mmmm…lättyä…

No, se ei kuitenkaan halua ottaa sitä riskiä, vaan laittaa aina pesun jälkeen rasvaa naamaan. Ja sit se rasvaa jalkansa, kun niitä kuulemma kutittaa. Se on mun mielestä erityisen kiintoisaa. Ja kaikkein hienoimmaksi sen rasvaushomman tekee sen tökötin tuoksu. Mun mielestä se tuoksuu ihan syötävän ihanalle! Voisin nuolla muorin pärstän ja jalat koska vaan, jos niissä on sitä rasvaa. Muorin mielestä se ei kuitenkaan oo hirveän terveellinen vaihtoehto, joten se ei oo vielä suostunut testaamaan naamarasvan sisuskaluvaikutusta eläinkokeilla. Oon kyllä ihan vapaaehtoinen, jos joskus tulee testiin naamarasvan maku ja koostumus. Ja melko varmasti meitsi ei koskaan lässähdä, jos vaan syön sitä tököttiä.

Olis kyllä ihan kiva kokeilla myös sellaista, että söisin päivät pannukakkuja ja maksamakkaraa. Että miten komee musta sit tuliskaan! Veikkaan että hirmuisen komee, mutta muori ei sitäkään suostu kokeilemaan. Tylsää.

No, ei se toisaalta mua kyllä hirveesti haittais, jos muorin naama muuttuis lässähtäneeksi ja ryppyiseksi. Ehkä se sit muistais antaa mulle pannukakkuja ja pitsaa. Mua häiritsis paljon enemmän, jos se ei enää raapis meitsin pakaroita ja halittelis ja ulkoiluttais mua. Mut siks se sanookin, että tärkeimmät asiat elämässä se on oppinu koiriltaan.

Maailman parhaan leikin resepti

Maailman parhaaseen leikkiin tarvitset:

• 1 pieni tai vähän suurempi koira
• kaksi isoa ihmistä, pienemmätkin käyvät hätätilanteessa
• 1 ohut siporex-väliseinä
• 1 porakone
• vähintään yksi toimiva etusormi

Näin valmistat Maailman Parhaan leikin:

Ota porakone käteesi. Huolehdi siitä, että koneessa on toimiva akku ja yksi iso poranterä.

Varmista että kyseessä on siporex- tai muu heikkolaatuinen seinä ja että sinulla on seinän omistajan lupa leikin valmistukseen.

Aseta porakone lähelle lattian rajaa seinää vasten, terä edellä. Paina liipasimesta ja poraa seinään reikä oman maun mukaan. Sopivan reiän halkaisija on noin kolme senttimetriä. Huolehdi siitä, että reikä on porattu seinän läpi toiselle puolelle asti.

Kun reikä on valmis, aseta molemmin puolin reikää yksi henkilö. Henkilöllä pitää olla toimiva etusormi. Myös muut sormet voidaan kelpuuttaa. Henkilö työntää sormen seinässä olevan reiän läpi.

Ota yksi koira ja päästä se huoneeseen. Näytä koiralle seinän reiästä esiin pilkistävä sormi. Pyydä sormen omistavaa henkilöä liikuttamaan sormen päätä. Perverssit aktit on kielletty.

Estä koiraa syömästä sormea.

Estä koiraa nuolemasta naamaa ja hyppimästä riemusta.

Estä koiraa raapimasta seinää ja rikkomasta paikkoja, juostessaan toiseen huoneeseen.

Mikäli leikkiin osallistuu useampi henkilö, voivat he vuoron perään leikkiä tätä molemmin puolin seinää.

Ja voilà, Maailman Paras Leikki on valmis! Lähes ilmaiseksi olet valmistanut tuhansia leikkikertoja kestävän ratkaisun, josta koko perhe voi nauttia. Leikkimisen jälkeen reikään voi asentaa esimerkiksi johtoja. Eikä siinä vielä kaikki! Lisää jännitystä leikkeihin voit saada, jos käytät naapurin seinää!

Kyborgi-Tahvon paluu

Kaikki varmaan muistaa, että tossa pari viikkoa sitten meitsille laitettiin niskaan semmoinen joku implantti. Se oli sellainen joku härveli, jolla mun uskoakseni ihmiset pystyy lukemaan koirien ajatuksia. Kuulemma jos koira häviää, niin ihmiset pystyy vaan pienellä härvelillä lukemaan, että ketä se koira oikein ajattelee. Eli ihan selvää ufo-teknologiaa se.

Oon melko varma, että muori halusi asentaa semmoisen ajatuksenlukulaitteen mun niskaan, koska oon niin SUPERnero. Mun nerokkaat ajatukset vois pelastaa koko maailman, joten ei kai se mikään ihme oo jos ne haluaa tietää mitä mä ajattelen! Ykskin päivä mä ajattelin ruokaa ja mitä ruokaa söisin ja miten sitä söisin….ja heti muori tiesi, että taas Tahvolla on nälkä. Se oli ihan varmana hyödyntäny tota ajatuslaitetta. Muori on lisäks sanonu, että moni nainen haluais tietää mun hoikkuuteni salaisuuden ja tietty sen, miten mun vatsaan voi mahtua litra ruokaa, vaikka oon vaan pieni eläin. Niin että pitäis varmaan hankkia sellainen foliokypärä suojaamaan mun kallisarvoista älyäni.

Lisäksi oon havainnu merkittäviä muutoksia mun käytöksessäni sen jälkeen kun se implantti asennettiin. En oo ihan varma, mutta voisin väittää että se vaikutti meitsin egon kasvuun merkittävällä tavalla. Nääs kun nykyään mä en niin hirveesti enää halua huudella noille naapurin koirille, vaan voin kävellä vaan muina koirina niiden ohi. Ja sit eilen tuli vastaan kaks semmoista pikkukoiraa, jotka molemmat oli poikia, eikä mun tehny koko ajan mieli vetää niitä turpaan. Mä vaan haistelin niiden naamoja ja sit kävin vähän kirjottamassa puskaan mun tunnuslauseita. Ja ne ei ees isotellu mulle! Siispä niiden oli pakko tietää, että Tahvo on kingi. Tietty mä oon kingi, kun mulla on pala metallia niskassa ja taisteluarpi mitä esitellä pikkujätkille.

Kuka on kingi? Tahvo on kingi.

Emäntä sanoo, että mun metamorfoosi johtuis muka vuosia kestäneestä väsytystaistelusta, mutta en kyllä yhtään tiedä mistä se puhuu. Mua ei ainakaan väsytä yhtään. Eilenkin revin semmoisesta pahvitötteröstä nameja ja juoksin se pahvi suussa pitkin taloa. Ja tänään mä retuutin kuoliaaksi sinisen hanskan, jossa on krokotiilin hahmo…ja hauskaa oli eikä väsyttäny lainkaan. Ehkä emännän pitäis nyt viedä mut sinne akilitiin, kun se kerran lupas. Jos sen väsymys lähtis pienellä juoksemisella paremmin, kun se mullakin näyttää tehoavan niin hyvin.