Jos koirasi osaisi puhua

Päättelin tänään, että jos mää vaan osaisin puhua ihmisten kielellä, niin kyllä tää maailma muuttuis kovin paljon yksinkertaisemmaksi.

Kuvitellaan nyt vaikka tää tilanne, jossa eukko istuu koneella näpyttämässä jotain ihan tyhjänpäiväistä juttua, ja meitsi menee siihen sen jalkojen väliin kertomaan, että mulla on nälkä. Ja sitten mä nousen takajaloille seisomaan jalat muorin napaa vasten ja kerron taas, että olis muuten nälkä. Se keskustelu olis tänään kuulostanu seuraavanlaiselta:

Tahvo: Moi

Emäntä: – raapii vaan turkkia, ei sano mitään -

Tahvo: Moi

Emäntä: * katsoo alas, ei vieläkään sano mitään, raapii vaan turkkia *

Tahvo: Moi

Emäntä: No mitäs se Tahvo?

Tahvo: Meitsillä on nälkä, anna ruokaa.

Emäntä: Voi pikku Tahvo, mitä sä niin kovasti haluat?

Tahvo: Ruokaa, mulla on nälkä.

Emäntä: Voi pikkuista, älä nyt häiritse emäntää.

Tahvo: Mutta kun mulla on nälkä. Anna ruokaa. Edes vaikka tavallista ruokaa.

Emäntä: Oi miten sulla on pehmeä turkki. Annas kun mää lullutan sua.

Tahvo: Eikun mä haluan ruokaa. Nouse ylös ja anna sitä mulle.

Emäntä: Voi pikkuinen Tahvo, sä oot maailman suloisin koira. Sulla on niin pehmeät korvat. Pusipusi! *pussaa ja halii ja lulluttaa pientä Tahvo-parkaa*

Tahvo: Mutta mun vatsa on ihan tyhjä, etkö sä nyt voisi antaa iltaruokaa?

Emäntä: Tuus tänne syliin, anna mä lullutan sua. Lullulullunlullu * emäntä lulluttaa Tahvoa *

Tahvo: Ei noi lullutukset haittaa, mutta voisin mieluummin ottaa ruokaa.

Emäntä: *laulaa kirkkovibraatolla Nalle Luppakorvan nuottia mukaillen* Heipä hei, hyvää iltaa, Tahvo-koira seikkailee taas. Tahvo-koira nimen sain, korvani nääs lerputtaa. Olen pieni Tahvo vain pyöreä, lasten kans en viihdy lain. Olen pieni Tahvo vain pullea, mamma mua rakastaa!

Tahvo: Voi tsiisus. Tuleeko sitä ruokaa vai ei? Anna mun kaikki kestää.

Emäntä: Ohoh. Mites mun paita on näin karvainen. Voi Tahvo, susta lähtee tuhottomasti karvoja.

Tahvo: No, mä lähden sit muualle, kun sitä ruokaa ei ala kuulua. Hyvät illanjatkot sullekin.

Ja niin Tahvo poistui takavasemmalle, ilman ruokaa, ilman mitään järjellistä vastausta selviin kysymyksiin. Sen pituinen se.

Joskus mä vaan mietin, että ei kai se ihme ole, että miehet ei ymmärrä naisia, kun koiratkaan ei aina ymmärrä. Ja me sentään ollaan superneroja. Mut niinhän ne jotkut sanoo, että “miehet on marsilaisia ja naiset on anuksesta”. Mä en kyllä tiedä mitä se ihan tarkkaanottaen tarkoittaa, mut veikkaan että jotenkin viittaa tohon kommunikointiin. Meitsin toiveissa ihminen-koira-ihminen sanakirja ruokakuvilla varustettuna.