Kokkaa koiralle ja muita hyviä motivointikirjoja

Olen huomannut, että ihmisillä on kummallinen tapa syyllistää ja palkita itseään. Ei ollenkaan semmoinen kuin meillä koirilla. On nimittäin sillä tavalla, että joka vuosi ne toistavat samaa kaavaa. Syksystä alkaen muistutetaan, että kohta on joulu ja pukki tuo lahjoja. Ja jouluna saa syödä hyvin ja paljon herkkuja. Kun se joulu sitten tulee, ne mässäilevät koko vuoden edestä suklaata, kinkkua ja kaikensorttisia namiskuukkeleita. No, tähän asti tarina kuulostaa hyvältä, mutta sitten tuleekin juonenkäänne: tammikuu.

Tammikuussa ihmiset rankaisevat itseään koko edellisen vuoden synneistä. Ei saa juoda eikä syödä, tammikuu on tipaton ja rasvaton, mauton ja hajuton. Tammikuu on kuukausi, jolloin ihmiset kiduttavat itseään ja rankaisevat siitä joulun ilakoinnista, jotta voivat taas helmikuussa aloittaa uuden joulun odotuksen. Oikeastaan tammikuun nimi voisi yhtä hyvin olla pannakuu, sillä kaikki ruoka tuntuu olevan pannassa jos mainoksia katsoo.

Nurinkurista, mielestäni. Omituisinta tässä kaikessa on se, että koiria opetettaessa aina sanovat, että hyvästä työstä tulee palkita. Mutta kukaan ei kerro, että sitten sen palkan jälkeen pitää rankoa kovalla kädellä! Ajatelkaas nyt: meitsi odottaa innolla lenkkiä, kävelee remmissä kiltisti ja saa palkinnon. Ja pläts, sitten vedetään matto jalkojen alta ja haukutaan huonoksi koiraksi! Ei kovin motivoivaa minusta, mutta ihmiset ne onkin omituisia. (ei mikään varsinainen uutinen)

Olis paljon järkevämpää, jos ihmiset vaan nauttisivat elämästä, kuten me koirat. Onneksi he ovat sentään tajunneet, että koirat eivät halua joulun jälkeen piiskata itseään vanhoista synneistä ja juoda kuravettä siinä toivossa, että vatsa pienenisi kevään aikana. Me mieluummin syödään hyvin, juostaan nurmella ja haetaan keppiä.

Tätä nauttimista varten ihmiset on kirjoittaneet jopa kirjoja, ja hyviä vieläpä. Ensimmäinen kirja nautiskelijoille on “Kokkaa koiralle: keittokirja koirien omistajille“.

Se on vallan mainio opus sellaisille ihmisille, jotka ymmärtävät mitä koira tahtoo. RUOKAA! Hyvää ruokaa, sellaista jossa on lihaa. Jotkut resepteistä ovat jopa niin herkullisen näköisiä, että niitä himoitsevat tammikuussa kärvistelevät ihmisetkin. Vielä ei meidän perheessä ole ehditty testata näitä ohjeita, mutta toivon että se tapahtuu erittäin nopeasti. Vatsa kurnii jo!

Joulupukki ymmärsi myöskin tämän koiramaailman ruokaongelman, ja toi isännälle lahjaksi “Leivo koirallesi”-kirjan.

Se oli vallan hauska paketti, jossa sisällä on pikkuruinen kirjanen täynnä aika maukkaan näköisiä namipalaohjeita. Siellä oli vaikka minkälaista piparkakkuohjetta herkkusuukoirille, joten odotan innolla koska päästään kokeilemaan. Toistaiseksi olen joutunut tyytymään paketissa olleeseen purunaruun, joka on kyllä ihan toimiva peli sekin, muttei aivan lihakeksien veroinen.

Jospa siis sovitaan sillä tavalla, että jos ihmisillä on vaikeuksia ruoan syömisessä ja haluavat piiskata itseään joulumässäilystä, niin voisivat ainakin syöttää ne ylimääräiset herkut meille koirille. Vatsassani on aina tilaa muutamalle herkkupalalle.