Oi tätä ihanuutta, keskikesän hyrisevää kauneutta! Saa pienen koiran sydämen ihan väpättämään.
Kesä on aivan pienten Tahvojen aikaa, kuten kevät, syksy ja talvikin. Parasta kesässä on aivan varmasti lempeät illat ja hämyiset yöt, kun aurinko paistaa puoleen yöhön asti ja ympärillä hyrisee vain muutama kaukainen hyttynen. Se tekee kaltaiseni runoilijasielun onnelliseksi!
Meikäpoika vietti juhannuksen Tahvon tapaan. Tiedossa oli siis juoksemista ja leikkimistä sekä hieman kierimistä pehmeällä nurmella. Sain nautiskella tästä mummolassa, jossa minulle oli varattu grillimakkaraa ja hyvää seuraa. Mitä muuta pieni koira voisikaan pyytää? (No pihviä toki, mutta kyllä makkarakin oli mainiota)
Kun juhannusaaton juoksin aurinkoisessa säässä, pääsin lauantaina metsään ja sunnuntaina pellolle. Ja aurinko paistoi koko ajan! Miten oivallista! Käväisin juhlan kunniaksi uimassa paitsi lammessa, myös ihanaisessa suolammikossa, ja nautin sen jälkeen vaahtokylpyä emännän tapaan hoitavalla shampoolla. Voisikin sanoa, että vallan mainio hemmotteluviikonloppu. Söin myös muutaman ahomansikan tien poskesta, joten eiköhän tätä voi jo kesäksi sanoa.
Mitä kuvia, mitä kuvia!! 😀