Muu muu mansikka

Olipa kerran pieni koira, joka oli hyvin perso kaikenlaiselle ruoalle. Hän piti erityisesti liharuoasta, ja olikin useimmiten lihadieetillä. Lihadieetti sisälsi paljon lihaa, makkaraa ja kaikensorttista namia.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt pienelle koiralle, sillä hän oli niin sanottu sekaravinnon syöjä. Sekaravinnolla tarkoitetaan tässä kaikkea ravintoa sekaisin, yhdessä ja erikseen. Tällaiset sekaravinnon syöjät kun eivät mitenkään voi tyytyä syömään vain lihaa, vaan heille on täysin välttämätöntä saada välillä myös vihanneksia.

Niinpä pieni koira päätti toteuttaa itseään, ja maistella erilaisia kasvisjuttuja. Ja näin hän maisteli vuosia toistensa perään: porkkanaa, kuivattuja aprikooseja, herneitä, puolikkaita viinirypäleitä, kurkkua ja tomaattia, paprikaa, kesäkurpitsaa, mustikoita ja vadelmia (itse poimien) sekä kaikkia mahdollisia muita tarjokkaita. Hän totesi pitkän tutkimuksen jälkeen, ettei hän erityisemmin pitänyt salaatista, mutta sekin meni kastikkeen kanssa vallan hyvin alas. Heinä sen sijaan oli oikein hyvää, mutta sehän nyt ei olekaan salaattia.

Mutta sitten koitti se vallan hirvittävä päivä, jolloin emäntä toi kotiin mansikoita. Kesän ensimmäiset kotimaiset puutarhamansikat. Se oli pienelle koiralle vallan hirvittävä päivä, sillä mansikat olivat tämän pitkällisen tutkimustyön mukaan lähes välttämättömiä pienen koiran ravinnon tasapainottamiseksi. Ja kuinka ollakaan, emäntä ei millään ymmärtänyt, että täyspainoinen ruokavalio vaatii mansikoita! Paaaaljon mansikoita.

Niinpä pieni koira-parka joutui kyhjöttämään ja odottamaan, lähes nälkää nähden, kun toinen litrahuuli veteli mansikoita naamariinsa. Mutta onni onnettomuudessa: yht’äkkiä emännällä välähti, ja hän tajusi viimein mitä pienen koiran vatsa halajaa. Niinpä pieni nälkää näkevä koira sai kuin saikin mansikoita, ja vieläpä monta palaa. Oi mikä onni ja autuus siitä syntyikään, kun suussa maistui tuore mansikka. Kokonaista mansikkaa hän ei tosin päässyt saamaan, vaikka tunki syliin makaamaan ja veti naamalleen söpöimmän mahdollisen ilmeen. Ja se ilme oli söpö. Mutta haitanneeko tuo, sillä pieni koira voi nyt jatkaa tutkimustensa tekoa mansikoita maistaneena. Juhannuksena hän tosin aikoo suunnata energiansa jälleen lihadieetin pariin, vaikka saattaahan siinä sivussa muutama ruohokin mennä.

Ihanaista juhannusta toivottaen,

Tahvo

Advertisement