Kohtasin taannoin itselleni aika tyypillisen ongelman: olen liian älykäs.
Tämä ei sinänsä tullut yllätyksenä, koska kaikkihan sen tietävät, että Tahvo on parhain ja supernerokkain. Mutta emäntä ilmeisesti ei ollut uskonut tätä, sillä vaati lähes idiotismia todeta itsestäänselvä asia.
Emäntä kun meni ja tilasi minulle uuden älypelin, joka sitten osoittautuikin ihan liian helpoksi. Meikäläinen ei vaatinut edes harjoitusta, kun siitä vaan heittelin esteet menemään ja tadaa, namit olivat tiessään.
Kahden ”harjoituksen” jälkeen muorille riitti, ja se pakkasi lelun takaisin laatikkoon.
Mutta ei hätää: onneksi maailmassa on myös epäneroja, jotka ilomielin haluavat kokeilla moisia aparaatteja. Niinpä emännällä tuli mieleen, että osaisivatkohan kaukomummon kissat pelata moista peliä. Hän kiikutti viimeisimmällä retkellään pelin kissojen luo, ja ei aikaakaan kun siellä oli pelaamassa sekä Sulo että Kiri. Molemmat ovat sellaisia kissaneroja, mutta tietenkin SUPER-asteikoilla määritellään epäneroiksi.
Suloa ei hirveästi pelaaminen kiinnostanut, mutta Kiri oli sen verran nerokas, että eikös hän pikapikaa oppinut miten nappulat saadaan pois puupallojen alta. Tassulla huitominen näytti tehoavan, ja Kiri pelasi peliä kuin aikamies, sellaisella kissan motivaatiolla. Ja kaikki jotka ovat kissoihin joskus tutustuneet, tietävät mitä tarkoitan. Ainoa miinus pelissä oli, että pienen kissan kuono oli hieman liian lyhyt saamaan naksuja pois sieltä laudan sisältä, mutta sekin pienellä avituksella onnistui.
Joten: jos olet liian älykäs pelaamaan koirille tarkoitettua älypeliä, tutkaile olisiko lähipiirissäsi hieman yksinkertaisempia otuksia ja lahjoita pelit heille. Se tuottaa iloa molemmille!
Ai niin, ja jos joku on kiinnostunut hankkimaan moisen pelin epänerolleen, niin täältähän semmoinen löytyy: Petnetstore.fi
Tässä Sulo vielä poseeraa onnistuneen namin nappaamisen kunniaksi:
Oho, tää melkein näytti kissablogilta! Sulo roks! Peliä!