Uimari

Tahvo lempipuuhassaan

Mainokset
Video | Julkaistu by | Yksi kommentti

Kevättä rinnassa

Voi miten onnellinen olenkaan, kun kesä alkaa viimein kolkutella ovella. Olen päässyt jo uimaan muutaman kerran, ja korkkasin myös mummolan kuraojan muutamaan kertaan. Kurakylpy se vasta onkin poikaa! Tekee hyvää sielulle ja vatsakarvoille.

Harmittavaisesti mummo löysi minusta myös kevään ensimmäisen punkin, joten ensi viikolla on taas aika laittaa tököttiä turkkiin. Muori on laittanut sitä joka kesä, ja useimmilla kerroilla ollaan vältytty ylimääräisiltä kesävierailta.

Mutta mikä parasta, ruoho on alkanut kasvaa ja meikäläinen pääsee mylläämään paitsi peittoja, myös nurmikkoa! Mummo on kasvattanut minua varten valtavan nurmikon, jotta voin juoksennella ja viilettää kuin viitamaan susi. Viikonloppuna olin siellä ja pääsin myös uima-altaaseeni uimaan, joten kyllä meitsin kelpaa.

tahvopuuhaa

Oli kyllä aikakin kesän jo tulla, koska minun pikku varpaani eivät pidä kurakeleistä. Sain varpaanväleihin inhottavaa kutinaa, kun jatkuvasti piti pestä ja kuivata. Mutta nyt on taas parempi olo, joten ei parane valittaa. Harmittavaista kyllä, selkäni on alkanut hiukkasen oirehtia, joten myllääminen on kiellettyä extreme-tasolla. Muori sanoo, että jos se enemmän vaivaa, niin pitää mennä eläinlääkäriin. Kääk! Toivottavasti ei ainakaan pahemmaksi muutu, sillä eläinlääkäri on ihan kaamee juttu.

Nyt vaan odottelen, että saadaan vene vesille ja pääsen taas merelle seikkailemaan! Se on parhainta puuhaa sitten uimisen. Ai niin, mutta siellähän uidaan, joten se on varmaan ihan kaikkein parhaita puuhaa ikinä. Pääsen testaamaan mun kelluvia leluja oikein tositoimissa, joten äkkiä vaan vesille. Aloittelin kuivaharjoittelemaan kävelemällä veneen kannella (maissa) ja hyvin tuntui sujuvan. Eikun liivejä kaivelemaan!

Tässä vielä puuhailujani viime lauantailta:

Kategoria(t): Yleistä löpinää | Avainsanat: , , | 5 kommenttia

Tahvo 9 vuotta!

Tahvo 9 vuotta 4.5.2013

Tahvo 9 vuotta 4.5.2013

Tahvo tänään vuosia täyttää
niitä yhdeksän on, vaikka nuorelta näyttää.
Suun pielessä on muutama harmaa hapsi
sisällään kuitenkin ikuinen lapsi.
Kunpa seuraavat vuodet voisivat antaa
terveyttä, viisautta, mukanaan kantaa.
Rauhaisaa eloa ja kaikkea hyvää
koiranpäiviä ja rakkautta syvää.

Kategoria(t): Yleistä löpinää | Avainsanat: | 2 kommenttia

Uimakausi avattu!

Jepujee, koko talven odottamani hetki on saapunut, sillä talviturkki on viimein heitetty! Jihuu! Aloitin sen heittämisen jo pari viikkoa sitten kotimme lattialle, sillä karvoja on satanut ainakin biljardi kiloa tämän kuukauden aikana. Emäntä manaa joka päivä, että mistä näitä karvoja oikein tulee, ja minä hiippailen hissuksiin pois näkyviltä.

Muorin mielestä mikään ei ärsytä kuin karvat ja hiekka yhtä aikaa, joten olen päättänyt keskittää tuon ahdistuksen näille parille kevään viikolle. Uusinta tulee olemaan taas syksyllä, jottei muorin aistit pääse herkistymään liiaksi. Mutta ei hätää, jotain hyvää sentään tässä keväässä on: taloomme tulee lähiaikoina ikkunaremontti, joten eipäs tarvitsekaan tänä keväänä pestä ikkunoista lähmimiäni nenänjälkiä! Voi mikä onni ja autuus. Olen katsokaas koko talven ja viime syksyn läästinyt pienen kärsäni kanssa olohuoneen alaikkunaa, jotta voisin varmasti napata jokaisen takapihalla käyskentelevän hämäräveikon.

Muutaman kerran olen nähnyt siellä oravan, mutta en niihin ole päässyt juurikaan tutustumaan. Mutta sitten kun pihalle on eksynyt kissa, niin jopas vaan ääntä lähtee. Meidän nurkissa kun eivät mitkään agenttikissat hiippaile. Kerrankin se ryökäle tuli tirkistelemään ikkunasta sisään, kun minä nukuin autuaan tietämättömänä patjallani. Emäntä kertoi, että kissa katseli minua ikkunasta tovin aikaa. Olen melko varma, että kyseessä on se niin sanottu Turun hiippari(kissa), joka muutenkin oli hiiviskellyt pahaa aavistamattomien turkulaisten kimppuun. Onneksi ei sentään tullut takapuoltani kähmimään, sillä vaikka persaukseni onkin pehmeä ja pyöreä, se on vain harvojen ja valittujen lääpittävissä. Ehkä se tiesi, että olen alun perin Tampereelta, joten tamperelaisten herkkupeput ovatkin vaikeammin tavoitettavia.

Mutta palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen: olin siis tänään huoltajieni kanssa ulkoilemassa, ja tapani mukaan riekuin siellä kuin pieni eläin. Siitäkin huolimatta, että huomenna täytän 9 vuotta. Ja ulkona oli hurjat 12 astetta lämmintä, joten kyllähän siinä pienelle koiralle jo hiki tulee. Oma hellerajani ylittyy yleensä 10 asteen tietämillä. Niinpä mietin hetken (ja emäntä sanoo, että se oli noin sekunnin miljoonasosa) ja päätin tehdä sen: UIMAAN, UIMAAN, UIMAAN! Riensin kiireen vilkkaa lähimpään kuraojaan ja molskin siellä valtavan hienon risun kanssa. Voi sitä onnea! Emäntä ja isäntä olivat kaikkea muuta kuin onnellisia, vaikka uiskentelinkin sammakoiden (kudun) kanssa sulassa sovussa, enkä edes niellyt (paljon) kuravettä.

Muori sanoo, että Tahvon putkiaivot ajattelevat vasta sen jälkeen kun ovat tehneet. Mukamas suurimmat ongelmanikin johtuvat samaisesta asiasta. Kuulemma jos aivoillani olisi toimintoääni, sieltä kuuluisi vain: kuuma kuuma kuuma. Tauko. Vettä! Uimaan uimaan uimaan.Syntax error.

Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, koska oikeasti olen hyvin harkitsevainen…joissain asioissa. On nimittäin todella vaikea valita ulkoilun ja ruoan välillä, joten jos joku sattuu keittiössä syömään lenkille lähdön aikaan, ravaan eteisen ja keittiön välillä jokusen tovin. Toisinaan harkitsen myös tarkkaan, minkä lelun ottaisin mukaani nukkumaan, ja käyn myös vaihtamassa leluja jos valinta on väärä.

Älkää siis uskoko emäntää, joka on vaan kateellinen, että meitsi osaa uida paremmin kuin hän. Ja lisäksi voin hakea vedestä kaksi keppiä yhdellä kertaa! Joten revi siitä emäntä! Uimakausi on virallisesti avattu, joten tyrskyjä päin toverit!

Uidako, vai eikö uida? Ei, vaan koska uida?

Uidako, vai eikö uida? Ei, vaan koska uida?

Kategoria(t): Yleistä löpinää | Avainsanat: , | 3 kommenttia

Tarina kolmesta pienestä possunkorvasta

Voi vitsin pimpulat, että meikäläisen kelpaa! Maailman paras kauppa, Liedon lihakauppa on nimittäin muorin työmatkan varrella, ja sieltä oli osunut matkaan tuliaisia minulle. Uuuu! Se ei voi olla muuta kuin hyvää, tuumin, ja niinhän se oli.

Sain muorilta tuoreita naudan rustoluita lahjaksi, ja kylläpä ne maittivat. Täti oli lihakaupassa leikannut ne juuri suuhuni sopiviksi, koska eihän hieno ruoansulatukseni kestä mitään valtavaa taakkaa. Sitä paitsi, pitäähän mahtua jälkiruokavatsaan muutakin ruokaa.

Rustoluut ovat kyllä parasta herkkua, mitä koira voi saada. Annoin niistä pari myös naapurin ihanaiselle tiibettiläistyttärelle, josta kovasti pidän.
Toisin on possunkorvien laita. Katsokaas kun niitäkin se oli minulle ostanut. Oikein kolme kappaletta. Niinpä kerron niistä teille tarinan:

Olipa kerran kolme pientä possunkorvaa. Ne olivat vallan tuoreita ja maukkaita, ja lihakaupan täti oli kertonut, että nämä possunkorvat eivät olekaan mitään hyllyllä seisseitä, vaan ihan uutukaisia. Namia siis. Niinpä possunkorvat päättivät lähteä maailmalle, ja muori pakkasi ne pikkuruiseen pussiin ja kantoi kotiin.
Ja niin possunkorvat päätyivät Peittomyllärin maahan.
Siellä ensimmäinen possunkorva päätti tulla syödyksi. Peittomylläri otti sen iloisesti ja kantoi omalle paikalleen, jossa possunkorva päätti päivänsä iloisesti rutisten.
Muutaman päivän kuluttua toinen possunkorva lähti maailmalle. Sekin annettiin Peittomyllärille, joka puhkui ja puhalsi, muttei syönyt possunkorvaa. Sen sijaan hän kantoi tätä mukanaan jatkuvasti. Korva pääsi tutustumaan alakerran makuupaikkaan, se kannettiin eteiseen, olohuoneeseen ja yläkertaan.
Possunkorva muodosti myös valtavan dilemman, kun Peittomyllärin piti miettiä: juostako isäntää vastaan, vai ottaako possunkorva mukaan? Siinäpä pulma. Hän päätyi kuitenkin ensimmäiseen, joskin palasi possunkorvan luo mitä pikimmiten.

Illalla Peittomylläri jäi vielä varmuuden vuoksi pitämään korvalle seuraa alakertaan, jonka jälkeen se pääsi hänen kanssaan yöksi mökkiin nukkumaan.
Aamulla muori ihmetteli, että mitäs se Peittomylläri majassaan oikein jemmailee. Niinpä possunkorvan salaisuus paljastui ja korva-parka kannettiin pois mökistä. Peittomylläri oli tässä vaiheessa oppinut, että possunkorvia varten ei kannata varata kankaista mökkiä.

Päivän seikkailun jälkeen muori viimein kyllästyi, sillä hänkin oli alkanut puhkua ja puhaltaa. Näppäränä ihmisenä hän puhalsikin possunkorvan Peittomylläri-paralta, joka ei aavistanut moista ryöväystä vaihtokaupan hämätessä häntä. Sai hän sentään puruluun vaihtarina, mutta possunkorva päätyi muorille.

Kolma possunkorva vietti päivänsä pussukassa, jossa oli alun perin saapunutkin. Pian se sai kaverikseen tämän toisen possunkorvan, ja he yhdessä matkasivat Iita-bernin luo paremmille rouskuttelumaille.

Sen makuinen se.

Tästä viisastuneena muori ei osta enää uusia possunkorvia, vaan tyytyy ainoastaan rustoluihin sekä kaikkiin muihin lihakaupan herkkuihin. Ja niitä voisi Peittomyllärikin maistaa…..

Ehkäpä 4.5.2013, kun syntymäpäiväni taas saapuu, käy muorin tie kohti maailman parasta kauppaa ja sen notkuvia hyllyjä.

Myös sisäfilee kelpaa.

Terveisin

Tahvo

ps. Liedon lihakauppa ei ole sponsoroinut tätä kirjoitusta. Hyvä palvelu, parempi mieli.

Kategoria(t): Yleistä löpinää | Kommentoi

Paikka auringossa

Oi ihana huhtikuu, minkä teit! Kevät on vihdoin täällä. Emäntä sanoo, että sen sissipuutarhurina istuttamat pikku sipulit ovat alkaneet itää ja pian nurmi on täynnä sinisiä kukkia.

Minähän en kukkasista välitä, elleivät ne ole syötäviä, mutta odotan kyllä kovasti jäiden sulamista. Katsokaas kun männäpäivänä pääsin käväisemään ihanaisessa Eldorado-metsässä, ja siellä alkoi lupaavasti näyttää siltä, että pian pääsee taas uimaan! Jepujee! Uiminen on parasta syömisen jälkeen! Ja syöminen uimisen!

Vielä en saanut mennä veteen, koska kuulemma emäntä ei pysty pelastamaan minua jäistä. Öh? Hyvinhän se jää kantoi. Sitä paitsi olisin vaan vähän kokeillut.
Ja kuulemma ei kuravettäkään saisi juoda, vaikka sitä tuli alas kallionrinnettä aika vilkkaasti. No, tunnetusti kaikki kiva on kiellettyä, joten join vain pikku lirauksen ja vähän vaan kastelin etutassuja mudassa. Ja sitten juoksin kovaa vauhtia karkuun, kuten tottelevaisten koirien pitää.

Kuva

Mutta se ei haitannut menoa, sillä minulla oli vallan ihana päivä. Pääsin metsään, join kuravettä, juoksentelin ja lisäksi vielä paras kaikista: ei tarvinnut mennä suihkuun. Sitä laatua onkin saatu jo koko vuoden tarpeiksi. Pian on talviturkkikin tippunut, joten emäntä pääsee taas hetken vähemmällä siivoamisella. Tällä hetkellä se manaa koko ajan ”mistä tätä karvaa oikein tulee”. Ei tule Saunalahdelta ei, vaan Tahvostahan se. Älkää kertoko sille.

Olen tämän kaiken hauskuuden lisäksi ottanut kaiken irti auringosta, sillä kuten kaikki rakkaat lukijani tiedätte, turbobuusterini latautuvat aurinkoenergiasta. Löysin siihen varsin mainion latauspaikan, joten pian akut ovat täynnä SUPERneroutta. Tulevia aurinkoisia päiviä siis odotellen….

Tahvo

Kuva

Kategoria(t): Yleistä löpinää | 2 kommenttia

Askartelun paskartelua

Emäntä on taas kerran saanut perspiraation. Se saa niitä aina tasaisin väliajoin, milloin mistäkin asiasta. Mara-eno sanoo lohduttaen, että kyllä se hetken päästä unohtaa taas asian ja keksii jotain muuta.
Sitä odotellessa.

Katsokaas kun se sai pikkusiskoltaan idean. Askarteluidean. Sellaisen, jossa muovaillaan kaikkia kakkaeläimiä ja juttuja muovailuvahasta. Se oli muorin mielestä vallan hieno idea, sillä hän kerää muutenkin kaikenlaisia muovailtuja öttiäisiä kaapit täyteen. Kuulemma ne on taidetta, mutta isännän mielestä ritsalle riittäisi töitä.

Niinpä muori on nyt päivät ja illat vaan paskarrellut. On keijukaista, rinsessaa, paksua balleriinaa, etelän hetelmää ja vaikka mitä. Ihan turhaa touhua, jos minulta kysytään. Olis paljon hauskempaa, jos käyttäisi aikansa vaikka koiranruoan laittamiseen tai johonkin oikeasti hyödylliseen.

Muorin vääntämät korvakorut...eikä sillä ole raukalla edes reikiä (paitsi ne mitkä luoja on luonut)

Muorin vääntämät korvakorut…eikä sillä ole raukalla edes reikiä (paitsi ne mitkä luoja on luonut)

Mutta on tällä asialla joku hyväkin puoli. Katsokaas kun se perspiraatio sai aikaan teoksen minusta! Vuhuu! Muori väänsi pikku kätösillään ihan meikäläisen näköisen kännykkäkorun, joten nyt voin sanoa että mut on ikuistettu. Saisi olla vähän enemmän massaa tolla ukkelilla, mutta muuten on kyllä aika näköinen. Varsinkin noi korvat.

Jos vähän laajempaa paskarteluja haluatte nähdä, niin sellaista löytyy tuttavani, ovelan maailmanvalloittaja Sulon blogista, joka on avattu viime viikolla. Sulo-kissa nuoren emäntänsä kanssa kertoo ihan oikeista käsitöistä, joten niitä juttuja voi käydä lukemassa osoitteessa: suloaskartelee.wordpress.com

Tahvo-kännykoru

Tahvo-kännykoru

Onneksi sentään kevät on tulossa, ensimmäinen leskenlehtikin löytyi jo lauantaina. Ehkä se saa muorin tekemään jotain järkevää, eikä tuhlaamaan aikaansa ”taiteeseen”. Vähänkö sen perikunta joskus nauraa, kun kaapista löytyy laatikoittain erilaisia massasta tehtyjä ukkeleita ja ötököitä. Perintöä odotellessa!

Kevään ensimmäinen leskenlehti

Kevään ensimmäinen leskenlehti

Odottelen kevättä alkavaksi

Odottelen kevättä alkavaksi

 

Kategoria(t): Yleistä löpinää | Avainsanat: | 2 kommenttia