Osa X

Osa X: Verkkosukkakinkku

Tajusin, että Paiskalintu oli ollut seuranani jo muutaman kuukauden, kun emäntä alkoi puhua juttuja joulusta. Olinhan minä toki huomannut, että ulkona alkoi olla pimeää ja kylmää, mutta silti joulu pääsi taas kerran yllättämään.

Aiempina vuosina olin elänyt luulossa, että joulu olisi jokin tosi suosittu heppu, joka sitten saapuisi tiettyyn aikaan piipahtamaan. Myöhemmin tajusin, että se taitaakin olla vain ilmaisu sille päivälle, jolloin ihmiset syövät itsensä ihan turvoksiin ja yrittävät olla (edes kerran) kilttejä toisilleen. Kilttinä oleminen liittyy kuulemma johonkin pukkiin, joka kantaa lahjoja vain tietyille tyypeille. En ole koskaan nähnyt tuota pukkia, mutta luulen sen olevan todella ankara päkäpää. Ainakin sen luulisi olevan tosi kiukkuinen siitä suunnattomasta tavaramäärästä, joka pitää kantaa moniin koteihin. Ilmankos joissain aitauksissa lukee: ”varokaa vihaista pukkia”. Ehkä joulupukki on jotain sukua syntipukille, mutta en ole ihan varma.

Koska ruoka liittyy tiiviisti jouluun, on sanomattakin selvää, että valmistelut edellyttävät tavallista ahkerampaa kaupoissa ravaamista. Sen totisesti huomasi ihmisistä, sillä he tulivat joka päivä metsästysretkiltä kotiin väsyneinä ja kiukkuisina. He manasivat joulun aikaansaamaa kiirettä ja haukkuivat kaupoissa sekoilevat lajitoverinsa lyttyyn.

Minun oli hyvin vaikea ymmärtää tätä toimintaa. Ehkä se oli ulkona vallitsevan pimeyden syytä, että ihmiset alkoivat toimia kuin hamsterit. He keräsivät entistä enemmän ravintoa mukaansa ja yrittivät epätoivoisesti selviytyä joulusta. Epäilenkin suuresti, että kyseistä suoritusta mitataan saavutetun rasvakerroksen perusteella. Mitä enemmän ruokaa ja tavaraa ihminen on ehtinyt kerätä, sitä parempi. Voittaja on siis se, joka kerää eniten läskiä ja selviää hengissä seuraavaan päivään. Porsaita ei siis lasketa.

”Joulu on valon ja antamisen juhla”, sanoi emäntä taannoin. Minusta olisi ollut kuvaavampaa todeta, että ”joulu on hamstraamisen ja sähläyksen juhla”. Ainakin kaikki näytti siltä, kun katselin tuota päätöntä touhuamista. Kaikki tämä yhden ainoan päivän vuoksi! Olisivat voineet valita ruoankeräyspäiväksi vaikka minun syntymäpäiväni, jolloin olisi oikeasti hyvä olla paljon herkkuja tarjolla.

Paiskalintu kertoi, että kaupoissa aletaan muistuttaa joulusta jo kuukautta aiemmin, että ihmiset varmasti muistaisivat kerätä tarpeeksi ravintoa. Ihmisiä aivopestään ”pimpelipom” -lauluin ja laittamalla erilaisia joulutavaroita ikkunoihin. Se on mielestäni nerokas tapa kouluttaa ihmiset hamstraamaan. Ihan niin kuin koirakoulussakin opetetaan yhdistämään asioita toisiinsa: kehu tarkoittaa namia, nami tarkoittaa kuolaamista. Joulutavarat tarkoittavat hamstraamista. Nerokasta, sanon minä!

Kuten kaikki tietävät, me Paiskalinnun kanssa olimme valmistautuneet jouluun jo pari kuukautta aiemmin. Yritimme tuolloin helpottaa tätä kuuluisaa joulukiirettä valmistamalla ikkunakoristeet etukäteen. Tietenkään ihmiset eivät kelpuuttaneet moderneja lumihiutaleitamme ikkunoihinsa, koska sittenhän joulunajaksi ei olisi jäänyt läheskään niin paljon hermoiltavaa. Miten loogista! Tästä saatoin päätellä, että ihmisten on pakko nauttia kiireestä. Eihän sille muuten voisi olla mitään oikeaa selitystä. Koska kiire oli ihmisille tosi tärkeä juttu, ajattelimme Paiskalinnun kanssa antaa panoksemme jouluvalmisteluihin.

”Paras tapa saada ihmiset tuntemaan itsensä kiireisiksi ja sitä kautta onnellisiksi, on auttaa heitä heidän touhuissaan”, sanoi Paiskalintu.

”Ihmiset tulevat kiireisiksi, kun huomaavat saavansa apua asioissa. Sehän tarkoittaa heidän kielellään sitä, että aika alkaa loppua. Tosin vaarana on se, että heikommalla hermorakenteella varustetut otukset eivät ehkä kestä kaikkea sitä painetta. Onko sinun ihmisesi hyvähermoinen?”, hän kysyi ammattimaisesti.


Mietin kysymystä pitkään. Omistajilleni ei ole tehty luonnetestiä, joten en voinut olla ihan varma tästä hermojutusta.

Vanhoista kokemuksista saatoin kuitenkin päätellä, että puolisokea emäntäni ei ollut mikään vakaa luonne. Emäntä vetää kerran kuussa hirveän määrän herneitä nekkuun ihan mistä vaan pikkujutusta. Jos ne herneet olisivat oikeita, niin niitä uppoaisi tuohon klyyvariin ainakin kymmenen palkoa. Lisäksi hän repii pelihousunsa tai vaikka sukkahousunsa, jos olen sattumalta leikkinyt kenkätohtoria hänen uusilla avokkaillaan.

Kaiken kukkuraksi emäntä on todella paukkuarka. Heti, jos isäntä päästää yhdenkin paukun, emäntä lähtee kovaa vauhtia pois huoneesta. Olen joskus yrittänyt siedättää häntä paukutteluun päästämällä vain pieniä, äänettömiä paukkuja, mutta sekin on epäonnistunut. Tietääkseni tämä paukunkesto on yksi luonnetestin osioista, joten emäntä saisi luultavasti aika huonot pisteet hermorakenteestaan.

Isäntä oli parempihermoinen tyyppi. Hän jaksoi istua tietokoneen ääressä monta tuntia ilman, että hermostuisi kertaakaan. Hänellä oli korkea puolustushalu, sillä oli pari kertaa häätänyt vieraan koiran pois kimpustani. Isäntä voisikin olla noista kahdesta se, jonka hermot kestäisivät suuren paineen.

Päätimmekin Paiskalinnun kanssa auttaa juuri isäntää joulukiireiden hoitamisessa. Tämäkin projekti vaatisi tarkkaa suunnittelua ja onnistunutta ajoitusta. Tukisimme isäntää kaikessa, mitä hän jouluna touhuaisi. Auttaisimme häntä niin paljon, että hänen kiiretankkinsa olisi aivan täynnä. Miten onnellinen hän sitten olisikaan! Päätin, että olisin hänen kintereillään kuin pieni, karvainen varjo ja auttaisin häntä ihan kaikessa.

Pian pääsinkin auttamaan joulukuusen tuomisessa. Joulukuusi on sellainen kuollut puu, jonka ihmiset raahaavat sisälle jouluksi. Olen päätellyt, että ihmiset ovat liian kiireisiä käydäkseen ulkona, joten he tuovat metsän sisälle. Joulukuusessa on sekin hyvä puoli, ettei minun tarvitse käydä enää ulkona pissalla. Se on ikään kuin sisävessa ja laiskan miehen metsä yhdistettynä.

Kuusen raahaaminen sisälle ei sinänsä olisi vaatinut apuani, mutta tottahan toki halusin osallistua. Niinpä pyörin jaloissa kuin väkkärä ja yritin kertoa isännälle, että mihin suuntaan kannattaisi seuraavaksi mennä. ”Kymmenen astetta itään ja sitten kolmekymmentä kaakkoon”, huusin. Sitten poukkoilin hänen eteensä ja yritin tuuppia oikeaan suuntaan. Neuvoni taisivat tepsiä, sillä kuusi saatiin vahingotta oikealle paikalleen. Hämmästyttävää kyllä, onnistuneen suorituksen jälkeen isäntä telkesi minut hetkeksi makuuhuoneeseen, koska kuulemma olin koko ajan tiellä. Tässä hän oli tietenkin väärässä, sillä apuni oli ollut selvästi korvaamatonta.

Huonosta palautteesta huolimatta auttamishaluni ei sammunut. Jäljellä oli nimittäin tärkein projekti koko jouluna: kinkku. Kinkku on osa possua ja maistuu oikein hyvältä. Se laitetaan ensin veteen uimaan ja sitten uuniin kuivattamaan itsensä. Tämän jälkeen kinkku odottaa, että pääsee esittelemään uutta rusketustaan jouluvieraille.

Minulla oli huonoja kokemuksia aiempien joulujen kinkuista. Olin nimittäin syönyt niitä aika isoja määriä ja saanut siitä vatsani ripulille. Tänä jouluna päätinkin tarkastaa, että kinkku on todella syömäkelpoinen eikä mikään maanantaikappale. Ja koska olen koira, olen luonnollisesti ihmistä parempi laaduntarkkailija tällaisissa lihansyöjiä koskevissa asioissa.

Yllätimme Paiskalinnun kanssa kinkun uimareissulta keittiön lavuaarista. Siellä kinkku-ystävämme porskutteli tyytyväisenä verkkosukka päässä. Kinkku oli selvästi ollut eläessään aikamoinen rokkari, koska pakarassaan oli sininen tatuointi. Ehkä se oli vankilassa olleen porsaan pakara, sillä olen kuullut, että vankilassa jotkut ottavat itseensä tatuointeja.

Tarkastusoperaatiomme tapahtuisi lattialla, joten tarvitsin Paiskalinnun apua kinkun liikuttamisessa. Kana hyppäsikin sujuvasti lavuaariin ja nosti kinkkua samalla kun minä vedin sitä pöydälle. Kinkku oli aika kova jätkä ihan kirjaimellisesti, sillä se ei ollut vielä ehtinyt sulaa. Meillä olikin Paiskalinnun kanssa iso homma, että saimme sen raahattua pöytää pitkin.

Viimein olimme sopivassa kohdassa ja pudotimme tuon sukkahoususankarin lattialle.

Kinkusta kuului pudotessaan aika hirmuinen tömähdys, joten meille tuli kiire laaduntarkastuksessa. Havaitsimme, että vaikka kinkun sukkahousuissa oli silmäpako, tatuointi oli yhä tallella ja lihassa törrötti yksi punainen tulppa. Arvelin, että kyseinen nappula olisi jonkin sortin hätänappi, mutta kana vakuutti sen olevan porsaiden varaventtiili. Se kuulosti järkevältä, sillä pitihän porsaillakin olla pakarassaan venttiili, jos kanalla oli takapuolessaan pilli.

Kinkun maatessa pitkin lattiaa, paiskalintu parkaisi surkeasti ja väitti, että meidän olisi pitänyt käyttää laskeutumisalustana sohvan koristetyynyä. Tässä tilanteessa oli kuitenkin myöhäistä urputtaa, kun possu makasi jo sujuvasti lattialla. En valitettavasi ehtinyt ottaa asiasta tarkempaa selkoa tehokkaammista laskeutumistavoista, sillä puuhamme ja kanan älämölö olivat herättäneet muitakin kuin ruokahaluni.

Kyseinen tömähdys oli nimittäin havahduttanut nukkuvan isäntäni, joka tömisti unisena keittiöön. Hän hieroi väsyneen näköisenä silmiään ja näytti selvästi hämmästyneeltä nähdessään tuon verkkosukkaan pukeutuneen possunjalan keskellä keittiön lattiaa.

”Voi luoja”, isäntä huokasi ja katsoi minuun. ”Kuka neropatti päätti raahata kinkun lattialle?”

Auttamishalun hengessä mieleni teki viitata ja huutaa: ”minä, pieni apulaisesi”, mutta jostain syystä takapuolessani oli sellainen kutina, ettei se olisi järin viisas tempaus. Niinpä päätimme Paiskalinnun kanssa luikkia hiljaa pois näköpiiristä sillä välin, kun kinkkua nostettiin takaisin uimakouluun.

Isäntä mainitsi jotain koirannahkaisista rukkasista mennessään takaisin nukkumaan, joten päätin olla tällä kertaa auttamatta enempää jouluvalmisteluissa. Isännän hermorakenne vaikutti hyvältä ja kiiretankki varsin täydeltä. Onnistuneesta joulustani puuttuisi siis enää tieto siitä, kuinka monta lahjaa minä saisin ja tulisiko paketissa yhtään uutta lelua! Tällä kertaa toiveissani oli todellakin uusi pallo, eikä enää yhtään uutta kumikanaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s