Voi miten onnellinen olenkaan, kun kesä alkaa viimein kolkutella ovella. Olen päässyt jo uimaan muutaman kerran, ja korkkasin myös mummolan kuraojan muutamaan kertaan. Kurakylpy se vasta onkin poikaa! Tekee hyvää sielulle ja vatsakarvoille.
Harmittavaisesti mummo löysi minusta myös kevään ensimmäisen punkin, joten ensi viikolla on taas aika laittaa tököttiä turkkiin. Muori on laittanut sitä joka kesä, ja useimmilla kerroilla ollaan vältytty ylimääräisiltä kesävierailta.
Mutta mikä parasta, ruoho on alkanut kasvaa ja meikäläinen pääsee mylläämään paitsi peittoja, myös nurmikkoa! Mummo on kasvattanut minua varten valtavan nurmikon, jotta voin juoksennella ja viilettää kuin viitamaan susi. Viikonloppuna olin siellä ja pääsin myös uima-altaaseeni uimaan, joten kyllä meitsin kelpaa.
Oli kyllä aikakin kesän jo tulla, koska minun pikku varpaani eivät pidä kurakeleistä. Sain varpaanväleihin inhottavaa kutinaa, kun jatkuvasti piti pestä ja kuivata. Mutta nyt on taas parempi olo, joten ei parane valittaa. Harmittavaista kyllä, selkäni on alkanut hiukkasen oirehtia, joten myllääminen on kiellettyä extreme-tasolla. Muori sanoo, että jos se enemmän vaivaa, niin pitää mennä eläinlääkäriin. Kääk! Toivottavasti ei ainakaan pahemmaksi muutu, sillä eläinlääkäri on ihan kaamee juttu.
Nyt vaan odottelen, että saadaan vene vesille ja pääsen taas merelle seikkailemaan! Se on parhainta puuhaa sitten uimisen. Ai niin, mutta siellähän uidaan, joten se on varmaan ihan kaikkein parhaita puuhaa ikinä. Pääsen testaamaan mun kelluvia leluja oikein tositoimissa, joten äkkiä vaan vesille. Aloittelin kuivaharjoittelemaan kävelemällä veneen kannella (maissa) ja hyvin tuntui sujuvan. Eikun liivejä kaivelemaan!
Tässä vielä puuhailujani viime lauantailta:
Sä oot kuule sen ikäinen että sun runko alkaa oirehtia. Mää tiiän. Mäkin oon 10 eikä enää hypyt mee ihan kuin nuoralta pojalta. Vaikka sielu on meillä nuori kummallakin!
Voisi melkein olla, että ensin oli musiikki ja sitten tulivat liikkeet! 🙂
Hei, Tahvo, kerros miksi pitää tuollalailla kieriä ja pyöriä nurmikolla? Meidän parsontyttö tekee sitä myös, vetää samalla lailla ensi kaulaa ja naamaa pitkin nurmikkoa, työntää takajaloillaan niin että ikään kuin ryömii tai luistaa vatsallaan tai kyljellään pitkin pituuttaan eteenpäin… Hassu etenemistapa! Mutta selvästikin hyvin nautinnollista.
Ai miksi? Koska se on kivaa. Ja mahdollista. 🙂
Terveisin
Tahvo
Kesä on kyllä parasta aikaa! Välittyi tuoreen nurmikion tuoksu tänne kotitoimistoon asti…